NUORI PSYYKE

Niin lauhat aamutuulet hengittävät.
Nuor Psyyke nurmikolla unelmoi,
viel’ unestansa posket purppuroi
ja silmät kostein kiilloin kimmeltävät.

Niin kummat unten hurmat heräjävät.
Tuolt’ takaa kunnaan Panin soitto soi.
Kuin onnenunta tuuli huminoi.
Ja Psyyken jäsenet ne väräjävät,

kun aamukaste niitä kostuttaapi.
Nyt nuori Psyyke jotain aavistaapi:
hän alastomuuttansa säikähtää,

hän tuntee oudon odotuksen pelon,
hän tuntee luomisriemun uuden elon,
mi salaa sisässänsä läikähtää.