PÄÄSIÄISLAULU

Viel’ oli talven valta
ja tunteet turtuneet,
maan alta, mullan alta,
kun kuulin: kevätveet!
Niin elon ensi merkin
sain jälkeen talven yön
ja aavistuksin herkin
jo liikahdit sa, syön!

Maan voimat maasta halaa
taas valoon auringon,
nyt elo kaikkeen palaa,
mi maasta tullut on,
nyt liikkuu kylmä pinta,
nyt puhuu uumenet.
Niin heräjä jo, rinta,
ja nouskaa kuollehet!

Kun väliin neljän laudan
käyn kerran nukkumaan,
saa kehdoks kevät haudan,
taas synnyn uudestaan!
Oi luonnon kaikkivalta,
kaikk’ katoo kuolo, yö,
maan alta, mullan alta
kun kevään harput lyö!