Viides luku.
Majassa. — Vaarassa. — Urhoollinen puolustus.
Gaucholaisen asunto on tavallisesti tehty savesta ja rakennukseltaan se
on piammiten linnoituksen näköinen. Ympäri rakennusten käy leveä, syvä
hauta, jonka äyräiden etu- ja takasivulle piikkisiä kaktus- ja
orjantappura pensaita on istutettu. Wituh omisti äärettömän
sarvikarjalauman, jota kaitsemassa hän piti kahdeksantoista paimenta.
Hänen majansa oli sievästi kivistä rakennettu, kun sitä vastoin katto,
kuten sellaisissa rakennuksissa on tavallista, oli turpeilla ja
puunoksilla peitetty.
Wltuh’in perhe, vaimonsa ja kaksitoistavuotias poikansa, olivat jo
sikeässä unessa, kun matkailijat lähestyivät asuntoa. Gaucholaisen
emäntä koiran haukunnasta heränneenä nousi peljästyksissään
vuoteeltaan, vaan rauhoittui kuullessaan miehensä äänen. Tervehdittyään
vaimoansa Wituh hänelle esitteli vieraan. Ruokaillessa emäntä sai
kuulla kertomuksen siitä tuimasta taistelusta, jonka matkailijat olivat
pamparetkellään kestäneet, eipä hän sitäkään unhottanut mainita, että
Thomaksella oli syytä kehua itseänsä hänen henkensä pelastajana.
Koko sen päivää ja seuraavan yön oli aivan rauhallista; mutta seuraava päivä
ei ehtinyt iltaan aamuna, kun aivan läheltä Wituh’ asuntoa kuului
intialaisten kiljuva sotahuuto. Kauhistuneina huudosta asukkaat
tarttuivat aseisin. Muutama laukaus katolta kaatoi heti kaksi
hyökkäävää intialaista. Hurjassa vimmassa syöksivät nyt muut uudelleen
esiin; mutta Wituh, vieraansa Thomas ja urhoisat toverinsa pitivät
lakkaamatta ampumista vihollisten riveihin vireillä katon aukoista,
jossa kuolettavilta nuolilta olivat turvassa. Vihollisten sotilaita oli
jo kahdeksan kaatunutta ja useita haavoittuneita, antamatta kuitenkaan
vähintäkään perään, kun yht’äkkiä yli Pampas-aavikon kaikui vieras
sotahuuto, joka täytti intialaiset kauhulla. Kun he suurimmassa
epäjärjestyksessä yrittivät peräytymään, huomasivat ratsujoukon, joka
nähtävästi riensi apuun. Viholliset pakenivat tuuliaispäänä, jättäen
kuolleensa ja haavoitettunsa, vastakkaiseen suuntaan, apuun
rientäneitten karjapaimenten seuraamina. Kaikki kokoontuivat sitten
Wituh’in asuntoon, jossa emäntä sytytetyllä nuotiovalkealla oli
voimakkaan aterian valmistanut. Miehet asettuivat sitten nuotion
ympärille mehukasta riistapaistia syömään. Wituh oli sitä mieltä että
mahdollinen hyökkäys kostonhimoisten vihollisten puolelta olisi
estettävä, jonka tähden hän kutsutti kokoon kaikki gaucholaiset ja
paimenet yksissä voimin vihollista rankaisemaan. Tähän tuumaan kaikki
yhtyivätkin. Talon asujamet menivät sitten levolle ja seuraavan päivän
sarastaessa vietiin joka haaralle viestit yhteisestä retkestä
intialaisia vastaan. Sunnuntain kokoontui melkoinen joukko
miehiä joka taholta Wituh’in asuntoon. Sotaneuvottelun pidettyä lähti
illan pimetessä muudan sata aseellista ratsastajaa pampas-retkelle.
Thomas jäi perettä ja kotia vartioimaan, kun liittoutuneet kaikessa
hiljaisuudessa lähtivät matkaan.
Kolmannen päivän aamulla he jo pääsivät intialaisten
jäljille ja puolenpäivän korvissa syntyi taistelu, joka
kääntyi rosvoilija-joukoille hirveäksi tappioksi.