III.

Hotellinkauppa osoittautui erittäin tuottoisaksi. Ei siten, että hotelli
olisi tuottanut voittoa. Se ei antanut edes siedettävää korkoa
pääomalle. Mutta kauppa oli edukas siten, että Penttilälle, tuolle
hullulle amerikkalaiselle, kuten Sosialidemokraatti häntä nimitti,
tarjottiin ostettavaksi rautatehtaita, luujauhomyllyjä, tiilitehtaita,
maatiloja, sekatavarakauppoja — toisin sanoen kaikkia yrityksiä, jotka
eivät kannattaneet.

Tämän huomattuaan luopui Penttilä kokonaan pörssikeinottelusta —
hävittyään muutaman satatuhatta. Jonkinverran hänelle oli siitä
hyötyäkin: Jäniskosken osake-enemmistö jäi hänelle. Tosin kalliisti,
mutta jäi kuitenkin.

Kauppoja syntyi aito amerikkalaisella vauhdilla. Tammikuun puoliväliin
mennessä oli Penttilä ostanut hotellinsa lisäksi osakkeet kahteen
käynnissä olevaan ja yhteen seisovaan konepajaan, yhden tiilitehtaan
kokonaan, kaksi suurta maatilaa ja moottori-auton.

Luopuessaan pörssikeinottelusta saattoi hän erään pankkiirifirman
konkurssiin. Pankkiiri, juutalainen, oli saanut päähänsä, että Penttilä
on iskenyt kätensä paperitehtaisiimme, kun hän eräänä päivänä oli
ostanut useita paperitehtaitten osakkeita. Juutalaisemme vainusi hyvää
»geseftiä», osti paperitehtaita, korotti kurssia ja kiinnitti kaikki
pääomansa osakepapereihin. Yht’äkkiä Penttilä möi monen miljoonan
arvosta samoja papereita. Juutalaisella ei ollutkaan vapaita rahoja,
vaan kurssit laskivat huimasti. Ei niin paljon tehtyjen kauppojen
tähden, vaan syntyneen osittaisen paniikin tähden — kun ei ollut
ostajaa.

Penttilä oli pörssissä sattumalta, kun tultiin sanomaan, että
juutalainen kaatuu. Penttilä läksi saliin. Hänen tuli sääli miehen
harmaita hiuksia. Juutalainen pinnisti juuri silloin viimeisiä voimiaan
kurssin nostamiseksi. Penttilä näki pirullisen liekin, joka loisti tämän
Jaakopinpojan silmistä rahaa menettäessään. Hänen sisunsa kuohahti ja
hän virkkoi: »Antaa mennä!» Ja se meni.

Samana iltana luikki juutalainen maasta.

Ostaessaan käynnissä olevia tehtaita sai Penttilä insinöörit ja miehet,
piirustuskonttorin ja piirustajat kauppojen mukana. Sanomaton apu oli
hänelle se, että niin vaikeasti kuriin tottuvat suomalaiset olivat jo
tottuneet järjestykseen käynnissä olevissa tehtaissa. Penttilä voitti
aikaa. Jos hänen olisi pitänyt järjestää kaikki alusta, olisi se
kestänyt aika kauan.