14.

Kaiken Kyselijä Tyttö.

Olipas kerran Tyttö, joka kyseli kaikkea isältään ja äitiltään ja
tätiltään ja joskus setältäänkin.

Kuule isä, mistä niitä pikkulapsia tulee?

Kuule äiti, miksikä se Mullikka-härkä ei ole poikinut?

Kuule täti, miksikä sinulla ei ole miestä?

Kuule setä, poltetaanko taivaassakin tupakkaa?

Isä vastasi että pikkulapsia tulee Rakkauden kaivosta. Äiti vastasi
että Mullikka ei ole poikinut siitä syystä että se ei ole lehmä. Täti
vastasi että kukas lapsia hoitaisi, jos hänelläkin olisi mies! Ja setä
selitti että taivaassa ei luultavastikaan polteta tupakkaa.

Tyttö kuunteli kaikkia vastauksia, pyöritteli päätään ja keikahutti
itseään kantapäällään. Sitten hän kysyi:

Kuule isä, onkohan Jumalalla partaa?

Kuule äiti, lieneeköhän enkeleillä kureliiviä?

Kuule täti, miksikä ei kesällä ole lunta?

Kuule setä, miksikä ei rahaa ole niin paljon kuin haluttaa?

Joihin kysymyksiin isä puolestaan vastasi että Jumala ei ole mikään
maantien ukko niinkuin lapselliset ihmiset uskovat — eihän sitä
Jumalaa kukaan ole nähnytkään, ja äiti selitti että enkeleitä näkee
vain unissaan, vaan ei niiden vaatteista saa selvää, ja täti huomautti
että kesä on kesä ja talvi talvi ja kesä juuri merkitseekin sitä ettei
saa olla lunta, ja setä selitti että jos rahaa olisi jokaisella niin
paljon kuin haluttaa, niin ei rahalla saisi ruokaa eikä tavaraa, vaan
ihmiset taitaisivat kuolla nälkään.

Tyttö oli tyytyväinen vastauksiin, vaan hänen kysymyksensä eivät silti
loppuneet.

Kuule isä, mikä se oikein on — Piru?

Kuule äiti, miksikä ei meille tilata paratiisia ulkomailta?

Kuule täti, miksikä ei pojille kasva pitkät hiukset?

Kuule setä, miksikä ei ihminen yletä aurinkoon asti että saattaisi
paistaa kalaa?

Piruko? vastasi isä. — Ei Tyttö rukka sitä ole helppo sanoa. Kun tulet
vanhemmaksi, niin näet itsekkin, kuinka Paha ihmistä ärsyttää.

Voi sinua Tyttö hupsua, vastasi äiti, eihän paratiisia saata tilata
ulkomailta, sehän pitäisi itse istuttaa niinkuin kaunis ryytimaa eikä
siihen ryytimaahan saisi päästää sisään ketään, joka pahaa tekee.

Jaa, jaa, vastasi täti, sitä minäkin olen aina ihmetellyt miksikä
pojilla ja miehillä on lyhyt tukka, vaan minä luulen että kun ne ovat
järkevämpiä kuin me tytöt, niin se järkevyys se lyhentää hiukset.

Oikea asia, vastasi setäkin, sietäisipä tässä tosiaankin ruveta
venyttelemään käsivarsiaan, jotta yltäisi kalaa paistamaan auringossa
ja vaikkapa pannukakkuakin.

Tyttö, kun taas kuuli vastaukset, oli hyvin tolkussaan, pyöritteli
päätään ja juoksenteli ympäri, mutta kyseli vähän kuluttua:

Kuule isä, saattaisikohan sitä Jumalalle kirjoittaa että Paholainen, se
pahankurinen poika, on taas särkenyt Maija-Liisan pään: että jos Jumala
olisi hyvä ja lähettäisi uuden nuken jouluksi?

Johon isä vastasi että miksikäs ei, kirjoitetaan vain, kyllä Jumala
lukeekin kirjoitukset ja muistaa pienetkin asiat, vaan pitää hänelle
kirjeessä huomauttaa että jos on muita tyttöjä tarvitsevaisempia, niin
olkoon hyvä ja lähettäköön ensin niille, sillä ei se nyt ole niin
tärkeätä, jos emme me saakkaan, ja saattaahan Maija-Liisalle tehdä pään
puustakin.

Äitille Tyttö tekasi tämmöisen kysymyksen:

Eikös sinne paratiisiin saa päästää lehmääkään?

Johon äiti vastasi että paratiisin lehmät eivät polje kukkia, vaan
kurjat ihmiset ne pilaavat paratiisin onnen.

Tätille Tyttö tokasi että: Koska se niin on että järki kuluttaa tukkaa,
niin kyllä vain minusta onkin hyvä että olen Tyttö enkä minä uskalla
koskaan ruveta järkeväksi niinkuin nuo pojat.

Ja setälle Tyttö sanoi: Voi sinua setä parka, joka et pääse taivaaseen,
koska poltat niin hirveästi tupakkaa!

Sitten Tyttö juoksi ulos leikkimään ja huutelemaan ja hyppelemään ja
matkimaan kaikkia ääniä mitä kuuli, vaan illalla iltapuuron jälkeen hän
paitasillaan vielä pitkän aikaa ahdisti kaikkia kysymyksillään:

Miksikähän ei kukko osaa munia niinkuin kana? Miksikähän minä olen
syntynyt tytöksi enkä pojaksi? Miksikä isä on mennyt äitin kanssa
naimisiin? Miksikä tähdet ovat niin pieniä? Ovatkohan pakanat
pikimustia? Onkohan kuolema hauskaa vai vaarallista? Miksikähän sitä
ihmisellä ei ole kuin kymmenen varvasta? Äiti hoi, jos minulla olisi
häntä niinkuin koiralla, niin saattaisinkohan minäkin sitä liehuttaa?
Miksikä eivät aikaihmiset leikittele nukeilla? Miksikä joka viikon
päästä on sunnuntai? Miksei joulua ole kolme kertaa vuodessa?
Pääsenköhän minä rouvaksi, jos tulen isoksi? Onko kaupunki isompi kuin
maailma? Onko siellä hyviä pieksusuutareita? Ajavatko nokikolaritkin
automobiileilla? Miksei meidän metsässä kulje yhtään junaa? Saapiko
pyykinpesusta rahaa? Miksei katolla kasva marjoja? Miksei kyyneliä
saata juoda?

Niin! ja miksei meidän Tyttö nuku? kysyi yhtäkkiä isä. Ja miksi
miksi on miksi? Sinähän olet kaiken kyselijä tyttö! Mutta kysele
vaan, sillä tavalla opit ajattelemaan? Nyt on kuitenkin Nukku-Matin
vuoro. Hyvää yötä, Kultaressu, huomenna minä sinulle vastaan kaikkiin
kysymyksiin.

Niin sanoi isä ja arvatkaas mitä isä teki: Seuraavana aamuna hän vei
Kaiken Kyselijä Tytön — kouluun.