ELEGIA.

Miksi juuri sen vaikeista vaikehimman
määräsit tiekseni mun,
peikon tehtävän tehtäväks heltyvimmän
lapsies joukossa sun,
voi, kova kohtalo, tuskaa
väärähän talutetun!

Kylmänä astua uusien arvojen uumiin,
käskysi ankaran saan,
kantani alle heität sa armahan ruumiin:
ylitse astua vaan!
En saa säikkyä, heltyä,
katsoa taaksenikaan...