IMATRA SODASSA...

Imatran rannalla — tähtien alla,
Pääsiäisyö — keväthankien halla.
— Täällä nyt harhaan.

Tykkien jyrinä korvihin kantaa,
Sankarit nuoret sielunsa antaa.
— Uhraavat parhaan.

Karjala kaunis — murheista musta,
Täynnänsä tulta ja innostusta.
— Tunnustus sullen!

Kauvan oot kestänyt — vieläkin kestä!
Helvetti-hirmusi — murskaa ja estä!
— Tuskainkin tullen.

Tähdet ne tuikkii — Imatra porskuu,
Rykmentin ratsut korvessa korskuu.
— Kiväärit paukkaa;

Muistelen muinaista — aattelen ainaista,
Unta näen urhoista — vaaleista vainaista.
— Voi sydän raukkaa!

Sota on sota! Se särkee ja surmaa!
Sota on sota! Se rakentaa ja hurmaa!
— Koittaako huomen?

Kiväärien kirskeessä — Imatran pauhussa,
Tykkien jyskeessä — shrapnellein sauhussa
Laulu soi Suomen!

1/3-1/4 1918.

SUOMI SUUREKSI — VIENA VAPAAKSI!

(Paraadi-runoelma Vapun päivänä.)

Suomi suureksi — Viena vapaaksi!
Nyt, jos koskaan, se onnistaa!
Nyt on hetki ja nyt on aika!
Nyt on suurien suuntain taika
Pohjan Poikien ponnistaa!
Nyt on heimous-hengen ponsi,
Sydän täysi, ei enää onsi —
Nyt ei luonto saa lannistaa!
— Kevätkylvöhön Väinön
Käyköön kilvaten kansa, maa!

Nyt arpa on heitetty! —
Nyt auki kaikki, mik’ ennen oli peitetty!
Nyt sotaretki tehdään — tuo suuri!
Nyt murretaan Pohjolan kivimuuri:
Ja Onnen _Sampo maan uumenista saaliiks kaivetaan —
Hei kalparitarit! Nyt miestä tarvitaan!

Ah, kuuletteko, kansan sielut, miten ilman ranta — humajaa?
Miten Äänisjärveltä Valkean meren ääriin maat oudosti kumajaa?
Mikä sävel soi kaukaisten karhukorpien synkissä kuusikoissa?
Miten hanget sinisaloilla sulavat — ovat pian poissa?

Se on _meidän kansallisuuden kalevaisen kantelon kielisoitto!
Se on Suomen nousevan vapauden autereinen aamukoitto!
Se on tuhatvuotisen tuskan loppu, heräämyksen väkevä voitto!
Sen toivon Tähden tuikinta, mi muinoin oli loitto: —
— Suomi suureksi — Viena vapaaksi!!!

Kansa, joka varjoissa vaelsi, näki valkeuden suuren!
Tammi, joka kaatua uhkasi, nyt versoi vahvan juuren!
Vai eivätkö Vienan virrat ole iäti kihisseet — meille?
Eivätkö Karjalan kankaat ole viittoneet vihreille teille —
Nuo Vienan sinisalojen ja tunturien tummat polut,
Tuo vainolaisen vavahuttama heimo, nuo Suomen verisolut!
Eikö kantele ja Kalevala ole syntyisin sieltä — —
— Ken kurja sen vielä kieltää?

Siks riemuita kelpaa siitä suuresta, mikä muinoin oli salapyhä,
Josta kuiskaten unelmoitiin vuosisatoja yhä,
Kun Suomen henkipaimenet Vienan sintsilöitä saarsi, kulki,
Mut jokainen aatteensa armaimmat sydänsoppeensa sulki.
— Nyt vasta, tuo kaikki tulkoon julki!

Nyt sotarumpu pauhaa, koko maailma lieskoina palaa!
Nyt jättiläiset taistelevat, suurpedot myrkkyjänsä valaa!
Mut pienten kansojen kohtaloita itse Zebaoth ohjaa!
Tuhatvuosien tyhjyys — kuni etsivi pohjaa.
— Kansojen!
— Kansallisuuksien huomenhuokaus!

Oi hajotkaa te valtakunnat, jotka orjia vain tahdoitte luoda!
Suistukaa pirstaleiksi sortajat, jotka sopusointua
ette suvainneet suoda!
Nyt Jumalan käsi teidän päällänne raskaana painaa:
Ken eilen teistä eli, hän tänään on jo vainaa.,
— Kaitselmus kärsimykset kostaa!
— Ajan aalloista Oikeus olkapäitään nostaa!

Suomi suureksi — Viena vapaaksi!
Sepä sotatorvemme lopputörähdys,
Sepä Karjalan karhun käpäläsivallus,
Ukon viimeinen kuningasvihellys!
Hän heimoa etsivi sieltä, missä runolaulajat kumpuin alla makaa,
Hän heimoa etsivi — noiden siintävien tunturien takaa — — —
Oi haihtukaa usvat alhaiset!
— Käsi kätehen lyökäämme, oi veljet valkoiset!

Suomi suureksi — Viena vapaaksi!
Se on vapaustaistelun sovitus-uhri!
Se on leijonalippu, jota tulevaisuus ei tuhri!
Se on palkka, jota Isänmaa viattomasta verestänsä vaatii!
Se on se henkinen helmikruunu, joka — marttyyreilla
saatiin! — — —
Ikikunnia heille!
Vapauden puolesta kaatuneille!
— Sankareille!
Jotka hehkuivat suurille ihanteille!
Heidän aatteensa, heidän aseensa
Yhä kuuluvat — meille
— Suomi suureksi — Viena vapaaksi!

Vaasa 284..18.