SISÄLTÖ:

Yöpurjehtija.
Tuulen tupia.
Laulu pilville.
Korven poika.
Ma lammen löysin.
Vihreä oksa.
Toisen oma.
Uskotulleni.
Olla mullai...
Ailin koivulle..
Idylli.
Pikku Inkerin laulu.
Heisi nuori.
Huokaus.
Rantakoivulleni.
Kotoa pois.
Tähtiyönä.
Inarin immelle.
Iltataulu Pohjanmaalla.
Pappilan tiellä.
Majan muutto.
Kesälaulu.
Kuin ruis kukkii.
Älä sinä tyttö ja älä sinä tyttö.
Lailla laineen.
Ballaadi.
Syksy-ilta.
Karjalan tyttö.
Jos luonani oisit nyt...
Lahjaton.
Eräs kirje.
Lumimyrskyllä.
En unta saa!
Metsässä järvi.
Lippa.
Helmikuun ilta.
Sytytetty — sammutettu.
Kullan renki.
Haltijat.
Kaislan kohtalo.
Piirilaulu.
Olin sairas.
Uusi kulta ja vanha kulta.
Petetty.
Seinäkantele.
Turjan tyttö.
Heikot hetket.
Oi lemmi, lemmi minua!
Hyljätyn hauta.
Tikan sauna.
Kullan ometta.
Pai, pai!
Ma muistelen kotoa kaukaisaa.
Helmille.
Kenen ottais?
Sinä ja minä.
Suomussalmi — kotiseutu.
Muistelma ulkomaalta.
Yö.
Tytön rukous.
Elokuun viime ilta.
Päiväkirjan lehti.
Yksin olen heitetty.
Miettivä.
Kun lunta sataa.
Sa lausuit hyvää yötä vain.
Miks suhiset tuuli niin kolkosti?

Yöpurjehtija.

Yötuuli lauha puhaltaa
Mun kotilahdeltain,
Viel illan rusko punastaa
Mun valkopurjettain.

Mun purteni — se kehtoni
Ja tuuli tuutijain,
Yön taivas yksin äitini
Ja aalto, armahain!

Tuulentupia.

Hei tullos tyttöni tumman sorja,
Niin tuulehen tupamme teemme!
Kun sinä olet nuori ja minä olen norja,
Ja yhdet on ihanteemme!

Hei korkealle, hei taivahalle
Ma tyttöni nuoren nostan!
Mut jos sanot tuntuvan huimaavalle,
Niin suuteloilla sen kostan!

Hih heisuli huima, se tuuli on tuima,
Se hiuksias hulmuttaapi!
Vaan sinä olet uljas ja minä olen huima
Ja tuulessa telmiä saapi!

Ja tuulessa meillä on toivon tupa
Ja ilmassa ihanat linnat,
Ja taivaista meillä on talon lupa
Ja pilvistä pirtin hinnat!

Laulu pilville.

Pilvet, pilvet! jotka pimitätte
Suvipäivän sinitaivahan,
Ukkospilviäkö uhkaavia ootte?
Vaiko ilman impysiä vaan?

Vierikää, niin vierikää, oi pilvet,
Älkää päälleni mun pärskyelkö!
Tuoll’ on tunturit ja suuret vuoret
Niitä, niitä älkää säälielkö!

Pilvet, pilvet, jotka synkistätte
Elon nuoren sinitaivahan,
Ukkospeikkojako uhkaavia ootte?
Vaiko ilman impysiä vaan?

Korven poika.

Sydänmaitani ylistän,
Korven karkeita oloja,
Miss’ ei kulttuuri kuhise
Eikä eksytä edistys. —
Minä rakastan risuja,
Rotkoja ja korpimaita,
Taajaa, tummaista turetta,
Missä kontiot pesivät.
Vaan en rakasta remua,
Sivistyksen silitystä,
Sielu näissä näivettyisi,
Jos vain kauvemmin eläisi!

Rakastanpa raitapuuta,
Rakastanpa öistä kuuta
Tuolla korpien sylissä!
Rakastanpa illan tuulta,
Rakastanpa immen huulta,
Sekä paljon, paljon muuta
Mutta toisilla tuvilla!
Tuulta tunturin rakastan,
Lemmin lehtojen lemua
Äyrähillä ärjyn virran,
Kosken kuohuvan kupeella!

Ma lammen löysin.

Ma lammen löysin kesäisnä yönä
korpea astellessa,
Se silmähän siinsi kuin päilyvä helm
aamun kastehessa.

Sen lammenpa rannalle majani teen
ja kullan kihlaelen,
Ja siellä sitten onnellisna
korvessa eleskelen.

En maailman touhusta piittoa,

Vihreä oksa.

Taita, tyttö, koivunoksa,
Taita aikanansa!
Ennen kuin sen syksy syöpi
Kalman kellallansa.

Kotihisi kädessäsi en kunnian jäljessä juokse,
On mulle sulompi hiljaisuus
ja pihkan ja kanervan tuokse.

Kantele koreasti,
Somista sillä sun kammarisi,
Somista soreasti!

Koivun lehvän lemussapa
Hyvät hymnit nukkuu:
Unessa silloin kuulevat,
Kun onnen käki kukkuu.

Mitä käki kukkuileisi,
Jollei toivojansa?
Mistä immet uneksuisi,
Ellei kullastansa?

Toisen oma.

Heräsin aamulla aikuisin,
niin viesti se mulle tuodaan:
Tuhannen tunturin toisella puolen
kultani häitä jo juodaan.

Läksin ma polona pois kotoain —
Oi mitä ne linnut nyt laulaa?
Sitä ne linnut nyt laulelivat
että toinen mun kultaani kaulaa!

Kävelin, kävelin yksiksein
minä pauhaavan meren rantaa —
Oi mikä tuska ja voi mikä vaiva
viestiä tuota mun kantaa!

Istuin ma rannan kivelle
ja katselin sinistä merta —
Senpä kuohuissa seilattiin
me kuutamossakin kerta!

Silmäni täyttyi kyyneliin,
niin mont’ oli muistoa mulla:
Oi miksikä kultani kummainen
et mulle tahtonut tulla?

Ja eiköhän tultuna toimeen ois
vain lemmellä lämpöisellä!
Kun ulkona syysyön myrskyt ne sois,
Mut tuvassa haastelo hellä...

Uskotulleni.

Oi ollos, ollos mun ystävänäin,
Mua murhe kun painavi kumma,
Kun orpona oon minä yksin näin
Ja toivoni taivas on tumma!

Oi lohduta lasta, mi itkuhun sai,
Kun poissa on hellyys ja hoito!
Ne luulee sen parkuvan oikusta vain,
Se siksi on heistä vain koito.

En heille ma avaja sydäntäin:
Kuin rautaanhan kalskahtaisin —
Mut sulle, oi sulle, mun ystäväin
Minä sieluni paljastaisin.

Oi emmekö käy siis siimekseen
Tän kevähän nuoren koivun?
Niin tunnustukseni sulle ma teen
Ja tunteista tummista toivun.

Ma kertoilen sullen kaiken sen,
Mikä eloni onnea estää,
Ja kuinka oon herkkä ma tunteillen
Ja kylmässä en voi kestää!

Oi ollos, ollos mun ystävänäin,
Mua murhe kun painavi kumma,
Kun orpona oon minä yksin näin
Ja toivoni taivas on tumma.

Olla mullai...

Olla mullai oma pirtti,
Oma liesi — omat orret,
Olla seinissä hilot hirret,
Hilot hirret ja kanteleet:
Niin ne mullai vieris virret,
Ilovirret sulovirret,
Niin ne mullai vieris virret,
Soisi suopeat säveleet!

Enkä aina ma oisi vainen
Kaipaavainen — surevainen,
Enkä aina ma ruikuttaisi
Kuni orpo ja onneton;
Olla kulta, mi kuiskuttaisi,
Kuiskuttaisi kauloaisi,
Niin ne surutkin suiston saisi,
Katois kaihonnat kantelon!

Ailin koivulle.

Koivu nuori, joka kasvat
Ailin akkunoita kosketellen,
Suhise, oi koivu, lempeästi
Suomen armautta kuiskiellen!

Pohjatuuli, joka riennät
Ailin koivupuuta ravistellen,
Liiku, liiku tuuli lauhkeasti,
Viestin hälle kaukaa kiidätellen!

Älköön syksyn kalman kelta
Vetreyttä sulta varastelko!
Älköön syksyn synkkä vihma
Ailin koivahaista karistelko!

Koivu nuori, joka laulat
Ailin kanteletta säestellen,
Olkoon sävelesi suloraikas
Syksyn kuutamossa kuljeskellen

Idylli.

Sininen sauhu se taivaalle kiirii,
Pääskyset lentelevät.
Tyyni on lahti, vaiti on viiri,
Haavat vain hiljaa lipisevät.

Oi mikä ilta,
Unelmain,
Tuutunen tunnelmain!
Täällä mä tahdon
Elää ja kuolla
Maailman unhoittain!

Pikku-Inkerin laulu.

Tiu tau tilhi!
Mamman ryytimaassa,
Jokos sinä lensit
Syömähän taas!

Syö, syö tilhi
Punapihlajaani,
Heitä Inkerille
Pikkuisen myös!

Onko sulla kylmä?
Älä lennä poikkeen:
Minä haen vanttuut,
Turkinkin tuon!

Heisi nuori.

Heisi nuori rannallaan
Versoo viherrellen,
Aalto ainut toveri
Sen ruokkii huuhtoellen.

Ympärill’ on hiljaisuus,
Aalto juurta kaulaa —
Eipä mailma aavista,
Mistä laine laulaa.

Tulee, tulee syksy-yö,
Tulee myrskyn kanssa,
Heisipuun jo riuhtaisee,
Viskaa vihassansa.

Tyynen tullen verkkomies
Siihen souteleepi:
Heisi, voi, on kaatunut!
Hän nyt havaitseepi.

Huokaus.

Oi elämäin sa erheinen,
Sa utupilvi yön,
Sa heelmä heikkoin voimien
Ja tulos turhan työn!

Ah raskasta on olla mun
Ja tieni vaikeaa,
Kun alla vaivan kirotun
Nuor’ elo katkeaa!