Jo väsymys saapuu.

Jo väsymys saapuu
väkevämpi kuin elämän huuma,
on armaampi siimes
kuin auringon suutelo kuuma,
ei peljätä tyhjin tyhjyys,
ei kuoleman hätä:
en kohtaa elämätöntä
ma taakseni jätä.

Jo väsymys saapuu,
en jaksa pystyhyn nousta,
käsivarteni herpoo,
ei jännitä entistä jousta,
sydän heikosti sytee
ja järkeni vaikea vaipuu,
olemattoman onneen
on henkeni ainoa kaipuu.

Jo väsymys saapuu,
tule luokseni armias uni,
tule autuas tummuus,
tule kuolema kaivattuni!
Syyslehdet hautani peittää,
syystuulet huokaa...
Ah, älkää etsikö mua,
mun nukkua suokaa!