Sa menet pois...

Sa menet pois,
ja kaikki kaunis katoo.
Sa menet pois,
ja päivän soihtu putoo
uloon syvyytehen merihelmen.
Ummut vastavalmiit
varisevat niinkuin syksyn sato,
heelmät herkulliset ilon, onnen
katselevat elonpuussa tyhjään,
peilaillen kuin kalpeet kuvapatsaat
pintaan autioksi jääneen altaan.

Sa menet pois,
ja kaikki keitaat kuolee.
Sa menet pois,
ja aron hiekkatuuli
rannattomaan hautaan yrtit nuolee.
Karavaanit kalliit
vaipuvat kuin vainajien varjot,
sammuvat kuin sammuu yössä tähti
irronneena luota suuren Luojan
taikka sielu kultaa sinkovainen
suljettuna lemmen auringolta.