TOIVIORETKI.

Me kuljemme kirkkotiellä,
Kun aamu on kirkkainnansa,
Kun kaikki on hiljaa siellä,
Ja kun poikessa viel’ on kansa.

Me siirrymme hautausmaalle,
Siell’ lemuu ruusujen tuokse,
Ja istumme pihlajan alle
Tuon vanhan ristin luokse.

Ja kuolemanristin juureen
Ma vaivun elohon omaan,
Ma haivun onneen suureen
Ja kaihoon sanattomaan.

Ja mist’ on riemuni siellä?
Mä sylihin lastani suljen.
Ja mist’ olen murhemiellä?
Mä isäni haudalla kuljen.