Ei sijoitettavia paikkoja.
Paikat kappaleessa

Ladataan paikkoja...




    LAIVA MERELLÄ.

    Kas laiva seilaa
    Tuoll’ ulappaa!
    Sen silkopinnassa
    Ylväsnä peilaa
    Mastoa ylhää,
    Rautarunkoa,
    Kanuunaa.

    Meren vapaan, laajan
    Se alleen sortaa,
    Ja sen kalvon kirkkaan
    Sen keula murtaa.
    Ja kuohinat alta
    Pisarten miljoonain
    Ne on kulkijan kunniasoittoja vain,
    Ja ne tunnustaa
    Majesteettia laivan
    Ja mastoa ylhää,
    Rautarunkoa,
    Kanuunaa.

    Ja laivan, laivan on valta!
    Mut malta —

    Käy henkäys ilmassa vienoinen,
    Se on Jumalan vapaa tuuli.
    Ja meressä pisara pienoinen
    Sen tuulosenkuiskeen kuuli.
    Ja pisarat sadat sen kuulevat,
    Ja ne miljoonat.
    Ja värähdys ulappain pintain
    Se on värähdys pisarten rintain.

    Ja laiva se kotkana uljasna kiitää,
    Meret laajat tallaa,
    Meret vapaat, laajat ja kummat.
    Ulapan päällä se leikiten liitää,
    Aaltoset sortuvat allaan,
    Aaltoset taajat ja tummat.

    Mut taivahan tuulet tuiskii,
    Ne aaltojen korvahan kuiskii:
    Vapaista merten ja ilmojen ääristä,
    Vapahan, vapahan ylhistä määristä,
    Ett’ on vapahan valta, voima,
    Jumalan antama, aateloima...

    Ja aallot ne vinhasti värjähtää,
    Ja ulappa se yrmyy ja ärjähtää,
    Ja meri kuohuu ja kiehuu.
    Ja pisarat pienoiset, miljoonat
    Ne vaahtivuorina hyrskyilee,
    Ne syvärit halkovat huimaavat,
    Ja ne tähtiä kohti tyrskyilee.

    Ja laivaa ne lastuna kiikuttaa,
    Jok’ aaltoset alleen sorsi,
    Sen rautaiset liitot ne liikuttaa,
    Ja sen mastot on niinkuin korsi
    Ja sen sortajan ylvään
    Ne yltään heittää,
    Ja sen hylkynä pohjaan peittää.