CRESCENDO

Sinut tahtoisin kietoa säveliin
tavall’ auteren kuumina väriseviin, —
kuin viulu ne sydämeni soisi.

Siten jäsentes täydellisyyttä sun
syvin syleillä tunteeni saisi mun, —
se vaippasi autuas oisi.

Käsi luova jo maailman aamuna jos,
rakas, muovannut ois sinun olentos,
ei muita se olentoja loisi.

Sinun tähtesi luopuen taivaastaan
sinun kenkies pauloja aukaisemaan
pyhät askeetit langeta voisi.

Ja jos Kauneus juhlii surmaten,
tämä suu ruton, kuoleman vitkallisen
sinun suustasi riemulla joisi.