KOLMAS NÄYTÖS.

Markkinapaikka Käkisalmen läänissä. Talvi. Hämärä.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Markkinat. Markkinaväkeä. Pekka.

1:NEN MARKKINAMIES: Kuka tuolta tulee. Hämärältä ei erota.

2:NEN MARKKINAMIES: Kuka kumma —

3:S MARKKINAMIES: Pekka se on, viskaalin renki.

1:NEN MARKKINAMIES: Totisesti onkin.

2:NEN MARKKINAMIES: Nyt tulee pian itse viskaalikin.

3:S MARKKINAMIES: Saamme kuulla Pekalta. Hyvä olis kun tulis viskaali.
Kuuluu pahoja sanomia; sotamiehiä ovat taas ruvenneet ottamaan. Ajavat
väkeä kokoon joka taholta yhtaikaa, ettei enää tahdo päästä pakosalle.

1:NEN MARKKINAMIES: Tuoss’ on jo Pekka.

USEAT MARKKINAMIEHET: Terve mieheen Pekka! Mitä kuulumisia. —

PEKKA: Terve miehet! En ole pelkkä Pekka. Olen sihteeriksi korotettu.
Räisälästa tultuamme viskaali itse korotti. (Miehet nauravat).

1:NEN MARKKINAMIES: No, no, terve sihteeri!

PEKKA: Viskaali saapuu tänne kohta. Pitkiltä matkoilta tulemme, suurien
salojen kautta. No tuokaas esiin eväitänne, nälkä on ja jano. (Istuu
kivelle, vasemmalla).

4:S MARKKINAMIES: Kas tässä kalakukko, leikkaapa siekale.

5:S MARKKINAMIES: Minulta saat talkkunapiiraisia.

6:S MARKKINAMIES: Otapas otrarieskaa, pannukakkua.

7:S MARKKINAMIES: Maistapa oluttani päälle.

PEKKA: No, no, en kaikkea hyvää saa yhtaikaa suuhuni, pankaa tuohon
ympärille. Kuinka markkinat käy? (Rupeaa syömään.)

1:NEN MARKKINAMIES: Kaikki hyvin tähän asti. Viipurin puolelaisia
odotamme turkiksia ostamaan.

2:NEN MARKKINAMIES: Ei yhtään herraa ole tähän asti näkynyt.

3:S MARKKINAMIES: Ja kauppaväkeä hiipii näkyviin joka suunnalta.

2:NEN MARKKINAMIES: Vakoojat panimme tuonne vaaralle. Pelkäsimme
sotaväen kirjoitusta. Jos näkevät herroja, kohta meille ilmoittavat, ja
me hajoamme.

PEKKA: Kohta loppuu herrain valta!

1:NEN MARKKINAMIES: On kestänyt miehen iän, loppuneeko päivässä.

PEKKA: Suuria uutisia tuon mukanani.

USEAT MARKKINAMIEHET: Mitä sanoo hän? Kuulkaa, kuulkaa! Onko
viskaalimme taas jotain kepposia niille tehnyt? Kerro meille uutisesi!

PEKKA: Viskaalimme on aina liikkeellä. Ja suuri on aina hänen apajansa
saalis.

MARKKINAMIEHET (nauravat): No niin on; niin on!

PEKKA: Näätsen kun lasken sormillani, yks: erotimme pormestari
Kröönin virasta, kaks: toimitimme Plankenhaakenin vankeuteen, kolme:
tulli-inspehtori Tuomassonin kunniattomaksi ja suuret sakot, neljä:
Savonlinnan maaherran Jordanin panimme viralta, viis: maaherran
Meestaakin panimme viralta. Näätsen ei riitä yhden käden sormet.
Otetaan toisen käden peukalo: Meestaakin jälkeen pääsi maaherraksi
Tönsölti, samana vuonna hänelle toimitimme eropassit. Hän tosin nyt on
päässyt sotakomisarjukseksi, mutta löyhällä istuu siinäkin se
virkaheitto. Toisen käden etusormi: piispalle toimitimme kovat
muistutukset Ruotsista. Mutta sinä armainen keskisormi, (huutaa):
kenraalikuvernööri Mörneri on kutsuttu Ruotsiin nuhteita saamaan ja
lähetetään täältä pois — Viroon!

MARKKINAVÄKI: Kenraalikuvernööri!

1:NEN MARKKINAMIES: Olisiko uskonut!

2:NEN MARKKINAMIES: Mitäs muut suuret herrat siihen sanovat?

PEKKA: Kaikki ovat kuin raivoisat pedot viskaalin jäljissä. Tahtoivat
ottaa kiinni Räisälän käräjillä, kun jäimme yksin ja oli pimeä.
”Viiltelenkö puukollani”, kysyin minä. ”Pistä puukkosi tuppeen, et saa
kädelläsikään huitaista”, hän vastasi.

MARKKINAMIEHET: No?

PEKKA: Siihen olisi jäänyt kiinnipantavaksi. Ei tahtonut paeta eikä
sallinut riipsiä. Mutta minä ihan viime hetkessä työnsin hänet rekeen
ja läimäytin oritta piiskalla. Niin pääsimme. Muuten olisikin hukka
perinyt. Sieltä ajaessa korotti viskaali minut sihteeriksi. En minä
herroja pelkää!

2:NEN MARKKINAMIES: Etkö sitä mustapartaistakaan?

PEKKA: Niin Tönsöltiä? No jos pimeällä vastaan tulis ja luulisin
piruksi, en tiedä kuinka kävisi.

2:NEN MARKKINAMIES: Mutta päivällä?

PEKKA: Jos ei kukaan näkis?

2:NEN MARKKINAMIES: Jos ei olis todistajia —

PEKKA: Jos ei olis todistajia: — (näyttää puukkoansa).

2:NEN MARKKINAMIES: Niin minäkin.

3:S MARKKINAMIES: Älkää nyt sentään, ihmisverta sekin olisi.

1:NEN MARKKINAMIES: Mutta sano, kuinka yksin jäitte käräjäpaikalle?

PEKKA: No näätkös. Herrat tähän aikaan kulkevat sotaväen
kirjoituksissa. Se on se virkaheitto Meestaaki komisarjuksena siellä.
Kansa kun näki herrain tulevan, kaikki sikseen heittivät ja pakenivat.

2:NEN MARKKINAMIES: Sehän meilläkin. Olemme sentähden panneet vahdit
vaaralle.

3:S MARKKINAMIES: Vai ovat liikkeellä herrat! Kunhan eivät vaan
tännekin —!

PEKKA: Älkää mitään peljätkö. Niinkauan kuin viskaali on mukana, eivät
he mitään vääryyttä uskalla tehdä. Kunhan vaan ette jätä meitä yksin,
niinkuin Räisälässä. Kyllä minä Meestaakin hallitsen! Aseisinhan sitä
viimein kuitenkin tullaan, mikäs siinä auttaa.

1:NEN MARKKINAMIES: Niinkö luulet.

PEKKA: Noh!

2:NEN MARKKINAMIES: Emme jätä viskaaliamme!

MUUT MARKKINAMIEHET: Emme jätä!

1:NEN MARKKINAMIES: Teemme hänet kuninkaaksi!

2:NEN MARKKINAMIES: Sinäpä sanoit sanan! Teemme kuninkaaksi ja ammumme
jousillamme ja pyssyillä, kun viime tinka tulee.

3:S MARKKINAMIES: Lähetämme hänet Karjalasta apua hakemaan.

4:S MARKKINAMIES: Pois herrain valta!

1:NEN MARKKINAMIES: Pois herrat näiltä kulmilta.

MARKKINAVÄKI: Pois herrat! Samuli kuninkaaksi!

1:NEN MARKKINAMIES: Tuolla tulee viskaalimme!

4:S MARKKINAMIES: Tuolla hän jo tulee.

TOINEN KOHTAUS.

Entiset. Samuel Cröell (vanhentunut).

SAMUEL CRÖELL: Mitä huudatte? Kyllä kai muutenkin herrat teidät
löytävät! Vai ettekö pelkää?

1:NEN MARKKINAMIES: Terve Samuli! Emme pelkää. Meillä on vahdit
vaaralla.

SAMUEL CRÖELL: Näin minä ne vahtinne, kun tulimme ohi, vanha Paavola,
Rolli, Lahnas, kaikki tuttuja ja ystäviä. Käskin pois, eivät lähteneet.
Ihan turhaan siellä päiviänsä kuluttavat. Herrat tulkoot rauhassa.

MARKKINAMIEHET: Mitä sanot?

SAMUEL CRÖELL: Sanoin: herrat tulkoot rauhassa, me emme enää pelkää
herroja.

1:NEN MARKKINAMIES: Mutta jos he tahtovat sotaväen kirjoitusta
toimittaa!

SAMUEL CRÖELL: Laillisesti ensin kokoonkutsukoot. Ei sotaväen ottoa
markkinoina toimiteta.

1:NEN MARKKINAMIES: He tulevat rumpujen kanssa joka suunnalta ja mars
vaan joka kymmenes mies.

SAMUEL: Jos sotakomisarjuksen rumpu kuuluu, sitä ei saa paeta.
Me jäämme paikoillemme, ja minä kiellän toimituksen.

1:NEN MARKKINAMIES: Vielä heillä on tapa ruplaveroja nostaa joka
mieheltä ja heillä on verovoudit muassansa.

SAMUEL: Mitään veroja eivät saa nostaa näissä tilaisuuksissa.
Sen kieltää asetus. Ja me sen myöskin kiellämme.

3:S MARKKINAMIES: Paperit sinulla taitaa olla ylen hyvät, kun puhut
kuin kuninkaan nimessä.

SAMUEL CRÖELL: Hyvät ovat.

4:S MARKKINAMIES: Koska sinulla on lupa kuninkaalta, niin sanoppa
sanasi tässä asiassa: Meidän kylässä näet on aatelisherra; hänelle on
Ruotsin kruunu myynyt kaikki meidän veromme. Mutta tämäpä nyt tahtoo
isännöidä, veroja nostaa kaksinkerroin ja sitte vielä — —

5:S MARKKINAMIES: Mutta meidän kylässä on aatelisherran vouti pannut
kiinni veljeni, — ei ollut mitään syytä, siitä vaan ettei nostanut
lakkia.

4:S MARKKINAMIES: Kuulehan minun asiani ensin. Hän on käskenyt meidän
kaivaa joen niittyjemme poikki, että hänen maansa kuivaisi. Mitä sanot
tästä?

SAMUEL CRÖELL: Mitään ojaa älkää kaivako. Sanokaa herrallenne että
viskaali itse tulee käräjille. Kyllä hän painaa häntänsä alas. — Sinä
siellä (5:lle markkinamiehelle) sano voudille, että viskaali käski
päästämään veljesi, ja hän päästää.

5:S MARKKINAMIES: Uskallanko sanoa? Pistää vielä minutkin kiinni.
Sanoppas sinä itse hänelle —

3:S MARKKINAMIES: Käskeppä meidän kymmenniekan toimittamaan minun
käräjäpaperini, jotka hän jo vuosi sitten — —

6:S MARKKINAMIES: Minulta vei vouti ainoan lehmäni, kun en jaksanut
verotalaria maaherralle suorittaa —

MARKKINAVÄKI (Tuopi esiin valituksiansa yhtaikaa. Kuitenkin kuuluvat
seuraavat lauseet selvemmin): Toimita meille maat takasin. — Me tahdomme
maksaa verot kruunulle, eikä herroille. — Kohta ei ole tässä maassa
yhtään ristinsielua. Kaikki pakenevat. — Minun kaikki hevoseni ajoivat
pilalle, kun tuomaria kyydittiin. — Poikani veivät sotamieheksi, ainoan
poikani, kuules, ainoan poikani!

SAMUEL: Hiljaa, hiljaa, älkää kaikki yhteen suuhun huutako.
Luuletteko että minä joudan teidän lehmiänne ja käräjäpaperejanne
takasin perimään. En voi mitään sille, että sinun hevosesi ovat pilalle
ajetut, tai että sinun poikasi on sotaan viety. Minä voin hakea
oikeutta vaan teille kaikille yhtaikaa. Sentähden minun täytyy
suurimpia herroja vastaan ensin käräjät käydä. Väärät verot tahdon
teiltä poistaa. Hävittää herrojen vallan kaikkein päältä yhtaikaa,
kuuletteko.

2:NEN MARKKINAMIES: Sinulla on lupa kuninkaalta.

SAMUEL CRÖELL: Minulla on lupa. (Hyppää kivelle.) Kaikki verot, jotka
ruplaverojen nimellä kannetaan, ovat laittomia. Kuka niitä kantaa,
hänet antakaa ilmi minulle — olkoon vouti tai maaherra tai itse
kenraalikuvernööri. Ja minä toimitan hänet viralta.

1:NEN MARKKINAMIES: Suuren painon otat meiltä.

MARKKINAVÄKI (hyväksyvän melun ohella): Mikä mies se on, joka veroista
vapauttaa! Joka kenraalikuvernööriä vastaan nousee! Kuninkaaksi hän on
tehtävä!

(Yltyvästi kaikki):

Kuninkaaksi Samuli viskaali!

SAMUEL: Hiljaa! Luuletteko minun kapinaa nostavan Ruotsin hallitusta
vastaan!

1:NEN MARKKINAMIES: Ei kapinaa, vaan voimaa tarvitset avuksesi, jos
mielit herrat kukistaa. Me autamme sinua.

SAMUEL CRÖELL: Emme tarvitse mitään aseita. Laki ja oikeus auttaa
minua.

1:NEN MARKKINAMIES: Mutta herrat itse ajavat sinua takaa. Räisälässä
sinä vapautit kansaa veroista, mutta herrat tulivat ja olisivat
ottaneet sinut kiinni, ellei Pekka olisi sinua pelastanut.

SAMUEL CRÖELL: Kaikki karkasivat luotani ja jättivät minut yksin.

1:NEN MARKKINAMIES: Sinä kielsit jousilla ampumasta.

SAMUEL: Kielsin ja kiellän vieläkin. Kapina on vastoin lakia,
mutta mehän tahdomme että laki tapahtuisi; kuinka silloin aseisin
kävisimme, ymmärrätkö? Laki on heidät saavuttava!

2:NEN MARKKINAMIES: Hänen puheensa ovat lapsekkaat!

1:NEN MARKKINAMIES: Kruunu on kaukana. Rupee sinä kuninkaaksi. Me
kannatamme sinua.

SAMUEL: Minä olen kuninkaan palvelija ja ajan hänen oikeuttansa,
Mutta kapina on vääryys ja laittomus. Luottakaa Ruotsin hallitukseen.

1:NEN MARKKINAMIES: Herrat sinut kukistavat. Mitä me sitten?

SAMUEL CRÖELL: Oikeus ei kukistu.

2:NEN MARKKINAMIES: Hänen puheensa ovat lapsekkaat.

MARKKINAVÄKI (Kiistelevät keskenänsä meluten.): Mikä oikeus! Samoja
herroja ne on Ruotsissakin. Ei herra herraa kosta.

3:S MARKKINAMIES: Tuli on sytytetty vaaralla!

MARKKINAVÄKI (säikähtäen hyppäävät pystyyn ja tahtovat paeta): Herrat!

SAMUEL CRÖELL (huutaa): Hei miehet! Seis! (Kaikki seisahtuvat.) Mihin
nyt? Karkuunko? Te tiedätte, että he tulevat sotaväkeä kirjoittamaan.
Saako hänen majesteettinsa sotaväen otosta karata?

2:NEN MARKKINAMIES: Mitä hän tarkoittaa?

4:S MARKKINAMIES: Mies on meitä vastaan!

MARKKINAVÄKI: Tulkaa pois!

(Osa pakenee).

SAMUEL: Teitä vastaan en ole. Teidän puolellanne olen. Näen että
teille tehdään vääryyttä ja tahdon, että laki teitä suojelisi.
Sentähden, katsokaa, älkää tekään tehkö väärin. Älkää olko pelkureita.
Jääkää tänne minun kanssani. He tulkoot; me seisomme tässä. Minä puhun
teidän puolestanne. Minä kiellän heitä ruplaveroja kantamasta, näytän,
että se on asetusta vastaan. He pelkäävät minua, kun te olette minun
kanssani ja näette mitä he tekevät. Mutta jos pakenette, mitä voin minä
yksin! Rohkeat olette, ette pelkää metsän vaaroja, ei vettä eikä tulta.
Miksi pelkäätte herroja?

(Kuuluu rummun pärinä kaukaa.)

3:S MARKKINAMIES: Kuulkaa mikä se on?

2:NEN MARKKINAMIES: Sotakomissarjuksen rumpu! Jo tulevat.

MARKKINAVÄKI: Kuulkaa, kuulkaa, pois täältä joutuin!

(Osa pakenee.)

SAMUEL CRÖELL: ”Sotakomissarjuksen rumpu!” Joku pikentti pahanen
puupalikoilla päristelee tyhjää rakkoa. Mitä siinä on pelkäämistä.
Äänihän se on vaan. Lapsiahan tuommoisella pärinällä pelotetaan, prrrr!
Ja jos sieltä nyt tulee niitä koko joukko lierilakkisia töyhtöpäitä,
roimahousuja, — älkää olko millännekään; ei töyhtö ole muuta kuin linnun
häntäsulka ja hansikas on palanen vasikan nahkaa ja roimahousut tyhjää
ilmaa täysi. Jos tulee vaikka uusi maaherra itse, nuori Stenbock,
miekkoinensa, älkää hämmästykö miekkaa eikä hänen pukuansa. Sen puvun
sisässä istuu poikanulikka, jonka reidet ovat vielä kuumat mammansa
koivurieskasta. Jos tulee Törnskjöld, niin tietäkää, että se on
virkaheitto. Tai tulee Metstake, toinen virkaheitto, ja rupee ärjymään;
muistakaa, että se on vaan tyhjä rähinä. Kellä ei ääntä olisi, kun
huutamaan rupee! Hän pöyhistelee ja kääntelee vartaloansa kuin
kalkkuna, mutta samassa hänen mahansa löllyy kuin lihavan ämmän.

(Rumpu kuuluu selvemmin. Kaikki kavahtavat ylös ja aikovat lähteä,
osa lähtee.)

1:NEN MARKKINAMIES: Ota jousi, rupee päälliköksemme! Käske ampumaan!
Minä palautan vielä kaikki karkuun lähteneet! Mitäs teet?

2:NEN MARKKINAMIES: Kuninkaaksemme rupea! Jos meitä ei riittäne, saat
apua; kaikki pakolaiset palajavat. Nousee koko Karjala, Inkeri - - —

SAMUEL CRÖELL: Minulla ei ole siihen oikeutta.

1:NEN MARKKINAMIES: Ota oikeus!

SAMUEL: Jääkää kanssani, kuka uskaltaa. Jouset pois!

2:NEN MARKKINAMIES: Heitä lorusi! Kukapa tässä päänsä satimeen
pistäisi.

1:NEN MARKKINAMIES: Salli ampua edes koetteeksi! Kuuletko? Vihellän
kaikki takasin. Tässä on hyvät lymypaikat.

SAMUEL CRÖELL: Ääh, sinä pelkuri! Näreidenkö takaa sinä ampuisit
miehinesi ja jousinesi! Paeta et saa, kun kuulet komisarjuksen rummun,
se kutsuu väkeä kokoon. Ampua et myöskään saa, se olisi kapina. Siis
sinun täytyy seista, (Pelottaen): Katso etees, etten sinuakin vielä
käräjille haasta!

(Kaikki markkinamiehet pakenevat.)

KOLMAS KOHTAUS.

Samuel Cröell, Pekka.

SAMUEL CRÖELL: Ha-ha-ha. Taas jätitte minut yksin asiatanne ajamaan.
(Menee perälle, tähystelee vasemmalle). Siellä tulee jo
vakoojamiehetkin niin että lumi tuiskuaa suksen tieltä. He laskevat
mäkeä alas, Rolli ja Lahnas eteenpäin kumartuneena, ”nyt, nyt, se
paholainen saa kiinni”, ponnista paremmin, ai-ai, jo on kintereillä! Ja
itse Paavolakin, eikö se ole Paavola, tuo pieni kerä mäen rinteellä,
vanha, jykevä Paavola — hipoo eteenpäin kuin olisi hirven jäljillä.
Tulevat tännepäin. — No Pekka, me jäämme taaskin kahden. Ethän peljänne?

PEKKA: Piru tietää.

SAMUEL CRÖELL: No-noo! Ethän karhujakaan pelkää.

PEKKA: En.

SAMUEL CRÖELL: Et peljännyt kerran, vaikka seisoit aseettomana sylen
päässä.

PEKKA: En peljännyt.

SAMUEL CRÖELL: Ja pelkäisit herroja!

PEKKA: Karhu on sentään toista. Olihan minulla ainakin puukko.

SAMUEL CRÖELL: Mutta se olisi sinut nutistanut. Sinä olit kuolemaa
vastassa etkä peljännyt; tiedän Pekka, ettet peljännyt.

PEKKA: Minulla oli puukko, ja minä olisin noin — noin — , jos olisin
joutunut alle.

SAMUEL CRÖELL: Ei karhusta puukolla päästä.

PEKKA: No olisin sitten henkeni heittänyt. Annatko möyhertää tällä
puukollani, niin en nytkään pelkää, vaikka tulis herroja kaksikymmentä,
ja menköön henkenikin.

SAMUEL CRÖELL: Menköön henkesi? Mutta miksi et uskalla sitten
aseettomana seista.

PEKKA: Antaisinko heidän pilkata ja raadella! Panisivat vielä kiinni.
Minkä hyvän edestä? Eei.

NELJÄS KOHTAUS.

Entiset. Paavola, Rolli, Lahnas, kolme muuta vakoojamiestä.

PAAVOLA (pysähtyy, huomattuaan Samuel Cröellin): Hei Samuli! Sinäkö
täällä; joudu, ettet jää vainolaisen jalkoihin! Käy taakseni suksille!

SAMUEL CRÖELL: Tästä en lähde minnekään.

PAAVOLA: Heitä on suuri joukko vouteja ja vallesmanneja; komisarjus
itse tulee etunenässä, kolmivaljakolla.

SAMUEL CRÖELL: Hänellepä minun onkin asiata!

PAAVOLA: Se on Törnskjöld, vihamiehes. Tule joutuin

(Pekka pakenee).

SAMUEL: En ole mitään pahaa tehnyt; miksi pakenisin!

PAAVOLA (hyppää suksilta, tulee Samuel Cröellin luo): Joko olet ottanut
vanhan pääsi jälleen. Sinä olet yksin. He tappavat sinut!

SAMUEL CRÖELL: Eivät tapa. Minulla on mahti puolellani. Minuun ei saa
kukaan kajota.

PAAVOLA: Näätkö kuinka jo pimenee, ja pimeässä he uskaltavat.

LAHNAS: Joutukaa miehet! Aika on täpärällä.

PAAVOLA: Tiedäthän itse, ettei valtakirjas mitään auta, kun sinut
kiinni saavat. Onko tämä ensi kerta! Samuli, sinä pelastit poikani
kerran. Tuolla hän on, Rolli, nyt jo partasuuna. (Rollille): Tähystele,
tähystele sinä! (Samuel Cröellille): Älä anna itseäs vainolaiselle,
sinä olet meille tarpeen.

SAMUEL CRÖELL: Tarpeen on, etten lähde pakoon vääryyden tekijöitä. Minä
tiedän tieni.

LAHNAS: Hiisi teitä odottakoon!

(Hiihtää pois kolmen muun vakoojan kanssa).

PAAVOLA: Tunnen sinut Samuli. Oh sinua, Samuli, Samuli!

SAMUEL CRÖELL: Ruotsin valta on kerran kostava kaikki vääryydet.

PAAVOLA: Menehdyt siihen uskoosi!

SAMUEL: Se on sinun uskos.

PAAVOLA: Jousta emme voi jännittää herroja vastaan, meidän täytyy
paeta.

SAMUEL CRÖELL: Onhan laki.

PAAVOLA: — ja he itse tuomarina. Ei ole meillä aseita heitä vastaan,
Samuli. Seisomme kuin pedon edessä. Jos voimme salaa iskeä, niin
iskemme; jos hän vainuaa meitä, me hänet petämme; jos joudumme eteen,
me liehakoimme häntä lakki kourassa. Mitä muuta tekis se, jolta on ase
otettu. — Samuli, sinä olet meidän mies, vaan et ole talonpoika. Sinä
rakastat heitä ja tahdot että oikeus tapahtuisi heidän keskellänsä. Me
emme välitä heistä. Vielä enemmän: me vihaamme heitä. Jos heillä olisi
kynnet niinkuin kotkalla, jos hampaat niinkuin sudella ja jos voimat
niinkuin karhulla, ja he nousisivat meitä vastaan, me emme vihaisi
heitä. Mutta he eivät ole meitä pitemmät, ei voimat riitä meidän
voimillemme, samaa ihmisrotua, samaa verta ja lihaa, ja kuitenkin —
meidän täytyy seista aseettomina heidän edessään ja paeta heitä, tikari
tupessa. Se on siksi, Samuel, — siksi me vihaamme heitä, vihaamme! Oh;
mitä puhunkaan sinulle!

SAMUEL CRÖELL: Niin, niin, ehkäpä niin täytyy olla, että te pakenette.

PAAVOLA: Lähdemme rajan yli; muutamme pois koko heimo näiltä mailta.
Kiskokoot mitä petäjästä irti saavat. — Seuraa meitä Samuli! Siellä on
suuret metsät, paljon riistaa, siellä hirvet, siellä otson ottelut.
Tule!

SAMUEL CRÖELL: Te lähdette. Lähtekää. Kuolleena en kulje teidän
kanssanne.

PAAVOLA: Kuolleenako, Samuli? Metsässä on elämä. Päivä kimmeltää
huurteisessa petäjässä! Rakastit sinä ennenmuinoin hiihtoretkiä,
rakastit peijaisia ja vanhoja Väinön lauluja. Jätä tämä kaikki, herrat
ja heidän oikeutensa. Mennään! — Samuli, eihän ole Ruotsin mahti täällä.
Kuka sinut pelastaa?

SAMUEL: En tiedä minä. Oikeus itse. No, teidän jumalanne, jos
niin tahdotte!

ROLLI: Jo laskevat vaaran rinnettä.

PAAVOLA: Ota tämä tikari, olethan ilman mitäkään.

SAMUEL CRÖELL: En tarvitse.

PAAVOLA: Hyvästi sitten Samuli! Jos vielä meitä kaipaisit, hae
rajamailta, kevään tullen vasta etenemme siitäkin. — Tule alas
lumituisku, tule pyry, suksen latu peitä vainoojilta! Hyvästi!

(Paavola ja Rolli hiihtävät pois).

VIIDES KOHTAUS.

Samuel Cröell, yksin.

SAMUEL: Yksin! Juuri niinkuin Räisälässä, paitsi että tällä
kertaa Pekkakin on karannut. Karhuja ei pelkää, mutta herroja —! Tuolla
he menevät. Hyvästi, hyvästi!

Sanoin heille, että minulla on usko. Onko minulla? Herra jumala, miksi
olenkaan täällä! Pois! —

Olenko ruvennut epäilemään ihan viime hetkellä. En ymmärrä miksi olen
täällä: — ketä puolustan, kun ei täällä ketään ole. Ja nyt juuri minun
pitäisi ymmärtää. Järkeni, järkeni, miksi minä olen täällä?

Jalka ei nouse, on kuin naulattu maahan. Tiedän, etten tule
liikahtamaan paikaltani. Minun täytyy jäädä. Miksi, miksi? Kohta he
ovat täällä. He lyövät. Oh, kun en ottanut veistä Paavolalta! Pois! —

Oikeutta? — Mutta mitä voin yksin heitä vastaan! He eivät kuule minua.
Heidän vihansa on sammumaton. Mitä hyötyä on kelleen siitä että he
saavat kiduttaa minua! En muista syytä, miksi olen täällä. Järkeni,
järkeni!

Nyt, — nyt muistan. Se oli se suuri oikeus. Minä tahdoin olla sokeana
kaikelle muulle: ei kysyä mitä tulee: ainoastaan uskoa! Sofia sanoi:
”Jollen olisi oikealla ajalla tullut, sinä olisit linnan
kellariholvissa. Eikö se ollut kaikkivaltiaan viittaus.” Minä vastasin:
”Jollet sinä, niin jotain muuta”. Sehän oli minun uskoni. Mutta nyt?
Täällä ei ole ketään. Sofia ei tule. Ei kukaan tule. Ei mikään tapahdu.
He vievät minut Käkisalmen linnan holviin. — Oh, miksi aukenevat väkisin
silmäni! Kiinni, kiinni! Noin. Ei mitään kuulu. He ovat juuri ahteen
alla.

Olisinko minä tyhmä. He kaikki sanovat minua lapsekkaaksi. He eivät
usko oikeuteen, kun herrat itse ovat tuomarina. Ei Sofiakaan usko.
”Suuri lapsi”, hän sanoi. En ymmärrä jotain. En näe jotain, jota kaikki
muut näkevät.

Kuka on sanonut minulle, että minun täytyy ajaa oikeutta? Ja panna
silmäni kiinni. Että minun täytyy. Jospa onkin joku muu tie, kuin nyt
olla tässä. Herra jumala, muu tie, jota minä en näe! En osaa ajatella.

Kuka se on se toinen, joka tahtoo väkisin avata silmäni? Tällä
viimeisellä hetkellä! — Jättää kaikki syytökseni ja käräjätoimet.
Kapinaako? — Ei, ei ihmisverta. Paetako? — Ei paeta. Syleillä onnetonta
Törnskjöldiä. Mitä! Mitä! (Huutaa): Mutta oikeus! (Polvillaan maassa).
Oh tätä tuskaa! Pois kaikki! Tahdon olla sokea. Sinä maan jäinen kivi,
ole sinä minun uskoni, minä pidän sinusta kiinni, vaan sinusta. Nyt en
näe muuta, kuin sinun. Minä uskon, että oikeus elää maailmassa. Minun
täytyy sitä ajaa. Minä uskon että on oikeus, joka rankaisee, joka
erottaa Törnskjöldin virasta. Minä uskon, että minun täytyy pitää
silmäni kiinni eikä peljätä, — että vielä jotain tapahtuu! — Ah, nyt on
minun hyvä olla, nyt en näe muuta kuin sinun.

(Rumpu kuuluu räikeänä, läheltä, SAMUEL CRÖELL kavahtaa pystyyn.)

Nyt on myöhäistä paeta. (Helpoituksella): Ah!

(Kuuluu hevosten töminä, pysähdyshuudot ja piiskan lyönnit.)

KUUDES KOHTAUS.

Samuel Cröell. Törnskjöld, vouteja, vallesmanneja ja sotamiehiä.

TÖRNSKJÖLD (piiska kädessä): Tyhjä kylä: ei ainoatakaan elävää sielua;
kaikki siis täältäkin karkuun lähteneet. Kirotut moukat!

1:NEN VOUTI: Tuoll’ on joku, tuolla kiven luona.

TÖRNSKJÖLD: Ohoi! Kuka siellä?

SAMUEL CRÖELL: Oikeuden palvelija.

MUUT: Samuel Cröell!

SAMUEL: Minä hain sinua, Törnskjöld. Hyvä. että tulit minua
vastaan.

TÖRNSKJÖLD: Vai hait sinä minua ja minä tulin sinun etees.

1:NEN VOUTI: Hänellä on väkijoukko takanansa. Varokaa itseänne kaikki.
Tää on ansa meille.

SAMUEL CRÖELL: Sinulle on tällä kertaa asiata.

2:NEN VOUTI: Puhuttele häntä ystävällisesti.

1:NEN VOUTI: Hän antaa merkin ja joka suunnalta saamme nuolia
silmillemme.

TÖRNSKJÖLD: Sano asiasi.

SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua toimittamasta sotaväen
ottoja noiden voutien seurassa. Mitään ylöskantoja ette saa toimittaa
näissä tilaisuuksissa. Olette kuin pedot kansan niskassa. Taas olette
kantaneet laittomia ruplaverojanne. Tietäkää siis, että tänäpäivänä
olen julistanut ne kaikki laittomiksi ja vapauttanut talonpojat niistä.
Saatte kääntyä takasin. — Onko sinun kylmä, Törnskjöld. koska vapiset?

1:NEN VOUTI: No, kun on sinulla kerran semmoinen valta. — Me kannamme
mitä meille vanhastaan on kuulunut.

SAMUEL CRÖELL: Tästä lähin se ei kuulu enää teille.

TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallinen viskaali, sallinette minun sentään toimittaa
väenottoa hänen majesteettinsa armeijaan.

SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua tulemasta rumpuinesi
kansanjoukkoon niinkuin haukka varpusten niskaan. Kihlakunnittain sinun
täytyy ensin kutsua kokoon väki määräpäiväksi. Kaikki tämmöiset
sotaväen otot, ilman mitään ilmoitusta, ovat laittomia. Saat siis
sinäkin kääntyä takaisin ja toimittaa asiasi vasta paremmin. Tulet
uudestaan syytettäväksi.

2:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Älä ylly, vaikka ärsyttääkin.

TÖRNSKJÖLD (vallesmanneille): Menkää, tiedustelkaa, kuinka monta
hänellä on jousimiestä ja onko pyssyjä. (Samuel Cröellille): Näyttänet
minulle kuitenkin, onko täällä paljonkin sinulla sotakuntoista
nuorisoa.

SAMUEL: Katso itse, täällä ei ole yhtäkään.

TÖRNSKJÖLD: Leikki pois. Käske esiin vaan; kaikessa ystävyydessä tässä
tarkastaisimme.

SAMUEL: Tässä ei ole muita kuin minä ja minun valtakirjani. Mitä
te kiertelette minua kuin kissat kuumaa puuroa. Kaikessa
ystävyydessäkö?

1:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Hän tahtoo saada meitä tekemään
väkivaltaa sitten kantaakseen meidän päällemme.

TÖRNSKJÖLD: Se on selvä. Hänellä ei ole mitään asetta. Ohoo, älä luule
meitä niin herkkäuskoisiksi, käärme! (Samuel Cröellille): Jos olet
yksin, Samuel, niin tule meidän seurassamme. Meillä on hyvät hevoset.
Miksi aina riitelisimme, johan niihin kyllästyykin.

SAMUEL: Onko ystävällinen puheesi vilpitön, en tiedä. Mutta
monta kertaa olen sinua ajatellut ja minun tulee surku sinua, että niin
paljon olet saanut vastoinkäymisiä kokea. Sanovat kovan onnen sinua jo
lapsuudessa seuranneen, äsken kadotit virkasikin. Usko minua, ei se
ollut helppoa minullekaan.

TÖRNSKJÖLD: Hm, hm. vai ei ollut sinullekaan.

SAMUEL CRÖELL: Sinä näytät taipuisalta. Toivotaanpa siis, että kaikki
onnettomuutesi ovat päättyneet. Tuohon käteen, Törnskjöld!

VALLESMANNI: Ei ole ketään koko kylässä. Pakenijain selvät jäljet
veivät itään käsin.

TÖRNSKJÖLD (juoksee Samuel Cröellin päälle, jota alkaa lyödä piiskalla.
1 ja 2:nen vouti pidättävät Törnskjöldiä väkivoimalla.)

1:NEN VOUTI: Malttakaa, malttakaa, herran tähden, hän on kuninkaan
valtuutettu!

TÖRNSKJÖLD: Päästäkää minut irti! — Sinä, Samuel. — minun elämäni olet
sinä myrkyttänyt. Kaikki toiveeni olet sinä ruhjonut, kaiken
tulevaisuuteni särkenyt. Niinkuin kyykäärme olet sinä ollut minun
tielläni — ja saitpa, saitpa, minua pistetyksi.

SAMUEL: Usko minua, kun sinulle on tapahtunut oikeus, on se
sinulle parasta mitä tapahtua voi. Maaherran virkasi tuomitsi sinulta
hänen majesteettinsa, enkä minä. Minä ajoin vaan oikeuden asiaa. Ja
aijon ajaa vastakin.

TÖRNSKJÖLD (ryöstäytyy irti): Niinpä tapahtukoon sinullekin kerran
oikeus! (Lyöpi piiskalla, mutta otetaan jälleen kiinni.)

SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld, Törnskjöld, hillitse mielesi. Jaksatko
vastata teoistasi.

TÖRNSKJÖLD: Päästäkää minut irti, sanon. Te olette minun todistajani.
Me tulimme sotaväen kirjoitusta toimittamaan, mutta tämä kansan
villitsijä ennättää joka paikkaan meidän edellämme ja me löydämme kylät
tyhjinä. Jos ette anna minun piiskata häntä, niin vangitkaa minun
vastuullani: sitokaa kädet ja jalat ja viekää linnaan. Niin totta kuin
elän on meillä oikeus se tehdä. (Päästetään irti): No viskaali, tulitko
kerrankin kiinni. Sinä asetusten tuntija, muistat kai mitä sanotaan
hänen majesteettinsa sotaväenoton häiritsemisestä. Sinä olet vielä
pahempaa tehnyt, sinä olet auttanut kaikki pakenemaan! Asetus ei tee
poikkeusta viskaaleja varten. Kerran sinä tuomittiin kuolemaan
petoksistasi. Silloin luikertelit irti kahleistasi. Vieläkö nytkin
luikertelet!

SAMUEL: Koetin kaikin voimin estää heidän pakoansa.

TÖRNSKJÖLD: Valehtelet! Sotamiehet, sitokaa hänen kätensä!

(Samuel Cröell sidotaan).

1:NEN VOUTI: Tämä juttu loppui somemmin kuin luulinkaan.

2:NEN VOUTI: Hyvän rekryytin sai sotakomissarjus.

SAMUEL: Törnskjöld, etkö luule, että kerran minua kysytään
Ruotsissa. Silloin sinun on tuleminen tilille. Sinä tiedät, että teet
minulle vääryyttä, etkö usko että oikeus on kerran tapahtuva!

TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallisen asetuksen mukaan sinut vangitsin ja nyt
linnaan heitän odottamaan tuomiotas. Olet kansan villitsijä, kuninkaan
pettäjä. Te kaikki olette minun todistajani.

MUUT: Olemme.

TÖRNSKJÖLD: Kuulitko Samuel? — Nyt tapahtuu sinulle oikeus! Eteenpäin
sotamiehet! Käkisalmeen tämän kavaltajan kanssa!

2:NEN VOUTI (mennessä): Tulipa kerran kiinni!

1:NEN VOUTI (samoin): Tulit itse surman suuhun, houkka! Kyllä nyt
kiinni pysytkin.

(Vievät Samuel Cröelliä. pahoin pidellen).

Esirippu.