ALPPIPURO.

On puhdasvetinen alppipuro ja läpikuultavan kirkas vuorijärvi lumisten
huippujen välissä.

Ovat mutaiset maani virrat ja samean ruskeina loiskivat tuhanten
järvien laineet veteliä rantoja vastaan.

Miksi on niin puhtoinen alppipuro? Miksi ovat niin sameat Suomeni
suvannot?

Kuohuvat taivaasta suoraan Tyrolin kosket, luojan lähteistä pudoten;
lumikenttiä alas kiitävät, jäisiä rinteitä rientävät, hyrskyvät pitkin
pestyjä kalliopaasia, aina vyöryvät, aina vellovat, vesi kirkastuen
paisteessa päivän, vaahto aurinkoa itseensä imien — siksi on niin puhdas
alppipuro, siksi niin kuulakan kirkas vuorijärvi.

Ovat sameat suosilmäkkeet saloilla Suomen, maan alitse matavat hetteet,
ovat likaiset metsäpurojen lähteet, ei paista ikinä päivä rimpien
rytöihin, ja sakenee vesi savisten vainioiden välitse verkalleen
juostessaan — kerran koskena kuohahtaa, kohta taas uupuu ja uinahtaa —
siksi on samea Saimaa, siksi Kymi merenkin laajalti mukaisekseen
muuttaa.

Milloin puhdistut veri suonissa Suomen? Milloin virkistyt ja vauhtia
saat? Milloin kirkastut Kymi? milloin selkenet Saimaa?

Et kirkastune ennen kuin maanalainen voima matalat mäkesi vuoriksi
murtaa ja harjujesi hartiat kohti pilviä pusertaa, et ennen kuin
korpiesi alangot kohti taivasta taittuu! Et ennen!