Ilmoka-järven ranta — sillä kohti missä Namangan kannas erottaa sen
Lautu-järvestä. Paikka on aukea, molemmin puolin harvahkoa metsää.
Oikealla metsän laidassa järveen juokseva kuivunut puron-uoma, jonka
aukeanpuoleisella reunalla etualalla kasvaa muutamia puita ja pensaita.
Itse lahdelma aukeaa takana tyynenä ja rauhallisena, oikea ranta
loivasti yleten, vasemmalla kuusikkoa kasvavan vaaran korkea rinne.
Jonkun matkaa selälle päin keskellä lahdelmaa on pieni saari, jonka
oikeanpuoleista kuvetta kulkee kiireisesti kaksi soutuvenettä,
eellimäisessä paitsi soutajia myös pieni keulapurje.
Aurinko juuri laskee, palaen keltaisena vaaran puitten takana ja valaen
niiden lomitse kultavirtaansa maiseman hiljaiseen tyveneen.
VIESTINVIEJÄ
Juoksee järven rannalta, niemekkeen takaa vasemmalta vinosti aukean
poikki etualaa kohti oikealle: Voi turman päivää!
Vastakkaiselta puolelta metsästä kuuluu risahduksia ja kiireistä
juoksua.
ÄÄNI
Metsässä: Hei hei, tännepäin!
TOINEN ÄÄNI
Taempana: Onko järvi siellä?
ENSIM. ÄÄNI
Uoma näkyy — joutukaa! Puiden välissä vilahtaa juoksevia asestettuja
miehiä.
VIESTINVIEJÄ
Juoksee aukeanpuolelta uomaan: Hei! Sieltähän jo tullaan..
ENSIM. TULIJA
Syöksyy metsästä uomaan: Hei! Mitä on tapahtunut?
TOINEN TULIJA
Tytöt tajuttomina kylään juoksivat..
KOLMAS
Onko se totta...?
VIESTINTUOJA
Epätoivoisesti käsiään heilutellen: On. Tuho on tullut!
ÄÄNIÄ METSÄSTÄ
Tänne, tänne! Yhä useampia juoksee paikalle.
VIESTINTUOJA
Teidän metsällä ollessanne tulivat, vaativat tytöt veroriistoja
kannaksen poikki kantamaan. Sitten —
UUSI TULIJA
Mitä on, kuinka on?
ENSIM. TULIJA
Malttamattomana: Mitä sitten?
VIESTINTUOJA
Sitten veronhaltijan venettä vetämään kannaksen yli Laudusta Ilmokaan —
JOKU
Häpeämätöntä!
VIESTINTUOJA
Alasti pakottivat, sotamiehet riisuivat —
JOUKKO
Raivostuneena: Alasti...? Hirtehinen! Julkikonna!
VIESTINTUOJA
Vetohihnoista vetivät — konna itse taljoilla veneessä — pitkä vaateruoska
kädessä. Sillä viskoi alastomia — nyki — nauroi —
JOUKKO
Hurjana: Rietta! Hirtehinen! Surma!
JOKU
Uoman pohjaa tarkastellen: Tästä ovat kulkeneet, anturan jälki näkyy!
VIESTINTUOJA
Tuolla rannassa muut pääsivät — Ilvin raastoivat taljoille —
JOUKKO
Yhtaikaa: Hornansusi! Maksa maalle! Vielä näkyy veneet! Jousenne,
jousenne, joutukaa! Lähtevät juoksemaan järvelle päin.
JOKU
Huutaen: Hei, tuolla on jotain! Osottaa aukealle.
USEAT
Mitä!? Kääntyvät.
VIESTINTUOJA
Tuhojen tuho! Juoksevat kaikin aukealle.
Siellä kolme miestä, joiden vaatteet valuvat vettä, kantaa järveltäpäin
kuollutta tyttöä. Tytön alastoman ruumiin yli on levitetty pieni
vaate — märät hiukset lepäävät epäjärjestyksessä rinnoilla. Kantajain
jälessä kulkee toinen tyttö, ainoastaan hame ja paita verhona. Hän
peittää käsillään kasvojaan ja itkeä tyrskyttää hiljalleen.
USEAT
Kauhistuneina: Ilvi!?
TOISET
Kuollut...? — Mitä tämä!?
ENSIM. KANTAJA
Hukuttautui, tyttörukka. Laskevat ruumiin maahan vasemmalle.
TOINEN KANTAJA
Järveen syöksyi. Juuri saavuimme paikalle, kun tämä toinen juoksi
hulluna rannalla. Ei ollut venettä — kahlaamalla etsimme — henki poissa.
PUISMA
Juoksee erään seuralaisen kera oikealta, huutaa kaukaa: Missä on Ilvi?
Onko kukaan Ilviä nähnyt?
JOKU
Jumalat poika-parkaa armahtakoot!
PUISMA
Saapuu luo, naulautuu kauhistuneena paikkaansa: Siis totta!? Heittää
jousensa maahan, syöksyy ruumiin ääreen: Ilvi, Ilvi! Parkasee: Kylmä!
Minä tulen hulluksi! Ilvi, Ilvi! Hypähtää ylös: Missä konna? Läpi
maksan ammun, miekkaan seivästän! Tempaa jousensa: Ääh — siellä vielä
näkyvät! Kosto! Lähtee juoksemaan rantaan päin.
USEAT
Kosto, kosto! Juoksevat mukana.
PUISMA
Työntää nuolen valmiiksi viritettyyn jouseensa, tähtää.
JOKU
Hullu! Ei yllä puoliväliinkään.
PUISMA
Laskee jousensa, hurjana: Niin, hullu, hullu, ja hulluksi minä tulen!
Vene vesille! Lähtee juoksemaan rantaan.
TOINEN
Ei ole venettä rannassa!
KOLMAS
Vene Laudusta!
JOUKKO
Kiihkeästi: Vene Laudusta!
PUISMA
Juoksee takaisin, heittää jousensa: Aseet pois! Joutuun!
JOUKKO
Joutuun, joutuun! Heittävät aseensa sikin sokin kentälle, juoksevat
uoman vartta oikealle. Kantajat ja eräitä vanhempia miehiä jääpi.
MUUAN JÄÄNYT
Huutaa: Ottakaa Jousseron seitsenhankainen! Toisille: Jo tuli
elämästä loppu!
ENSIM. KANTAJA
Loppu. Toisille kantajille: Lähtään, ilta joutuu! Nostavat Ilvin,
lähtevät oikealle.
RIPSÄ
Käy jälessä, itkee ääneen.
TOINEN JÄÄNYT
Tyynny, Ripsä — ei se itkusta parane, tyttöparka! Jälelle jääneille
raivostuneena: Nyt hornan verisusi temmeltää keskellämme! Veroja
riistää kaksin verroin, uusilla uhkaa, tyttäremme raiskaa..
ENSIMÄINEN JÄÄNYT
Entäs Imari, uljas poika? Niin telotti kuin koiran. Entä Kovas, Kurkia
ja Herjöö? Siellä viruvat Muronnian tyrmissä parhaat miehet!
MUUAN VANHUS
On istahtanut kivelle, syvän värähtävästi: Kyllä olemme nyt alasti
riisuttuja joka mies. Osottaa kädellään: Katsokaa noita vesiä ja
vaaroja!.. Mikäs olisi eläessä täällä.. Mutta kuinka elämme?.. Niinkuin
hornan tulisen lammen partaalla!
ENSIMÄINEN
Kiivaasti: Ainakaan tuo konnien konna ei enää puolen hetken päästä ole
elävien ilmoilla!
KOLMAS
Mutta aatellaanpas, miehet, onko se sentään harkittu teko?
NELJÄS
Tuimasti: Mitä tarkotat!?
KOLMAS
Tarkotan että hirmu on muronnien päämiehiä ja ruhtinaan lähettämä — että
voimmeko me Laudun miehet noin vaan käydä kaulukseen?
USEAT
Korvallistaan raapien: Jaa .. jaa .. Asialla on monta puolta..
TOINEN
Horna teidän puolianne! Henki hengestä!
ENSIMÄINEN
Jospa sentään olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille?
KOLMAS
Niin on tehtävä — pojille on puhuttava järkeä. — Kas, taitavat jo tulla!
Nuoret miehet tulevat rajusti uomaa pitkin, vetäen miltei juoksujalassa
suurta venettä molemmin puolin hangoista.
ENSIMÄINEN MIES
Viipottaa kättään: Hei, pojat!
MUUAN VETÄJISTÄ
Ei nyt ole aikaa! Kiidättävät veneen vinhasti rantaan. Vanhemmat
miehet rientävät jälessä.
ENSIM. VETÄJÄ
Neljätoista ja melamies!
TOINEN VETÄJÄ
Kaikki jouset veneeseen! Jotkut juoksevat aseita hakemaan.
ENSIM. MIES
On harkittu niin, että tämä tuuma onkin jätettävä toiseen kertaan.
Olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille.
VETÄJÄT
Mitä...? — Urmaanko pakeille, Jumal-avita! — Ei, me isketään!
TOISET
Ei ei!
TOISET
Vene vesille! Työntävät.
TOISET
Ei! Pitävät vastaan.
TOISET
Vene vesille, taikka tässä tulee —
TOISET
Ei! Syöksähtävät uhaten vastakkain.
MUUAN VETÄJÄ
Malttakaa, malttakaa! Aatelkaas sentään, pojat, tämä on arka paikka.
Kiistelijät asettuvat.
MUUAN VANHA MIES
Eikä äkkipikaista tekoa saa takaisin. Käydään ensin vanhimpain puheilla;
ellei sieltä apua, sitten nytistetään.
USEAT
Olkoon niin.
JOKU
Hornaan vanhimmat!
PUISMA
Joka on tällä välin hakenut jousensa, tulee juosten ja tarttuu
rajusti veneeseen.
JOTKUT
Pidättävät.
PUISMA
Julmistuneena: Kynnet irti!
PIDÄTTÄJÄT
Ei, maltu hurja!
PUISMA
Kynnet irti, taikka tulee lihaa!
PIDÄTTÄJÄT
Ei!
PUISMA
Tempaa miekan huotrastaan: Niin tulkoon lihaa! Huitoo
miekallaan hurjana. Jotkut tarttuvat häneen takaapäin ja vääntävät
miekan pois.
PUISMA
Reutoo raivona toisten pidellessä: Kurjat, raukat, petturit!
VANHA MIES
Poika on vietävä kotiin rauhottumaan. Kiertävät tuppivyön Puisman
käsien ympäri. Kaksi miestä lähtee viemään. Osa jääneitä seisoo
alakuloisena, toiset synkkinä, kolmannet ovat kääntyneet voimattoman
harmistuneina selin.
PUISMA
Raivona metsänlaidassa: Jumalat kirotkoot, Tuonen mustat
kaarneet nokkikoot!
ÄLYTIKKA
Joka on sillaikaa saapunut veneellä niemen taitse vasemmalta rantaan,
hilpeästi: Hei pojat, hei! Mikäs nyt on hätänä? Hypähtää ketterästi
rannalle.
VANHA MIES
Kirous ja hulluus on hätänä! Verohurtta miesten poissaollessa tuli
kylään, tyttäremme valjasti alasti venettään vetämään, yhden tärväsi,
että raukka järveen juoksi — pojat tahtoivat kostaa.
ÄLYTIKKA
Ei tuhmuuksia pojat, ei tuhmuuksia! — Hm, tytöt, hm... Katsokaas, se oli
omaa tyhmyyttänne kaikki tyyni. Annas lähettää nuoria hempukoita
ihraista roikaletta vetämään — katsokaas, äly, äly joka asiassa! Huomaa
miesten vyöllä miekkoja: Aah, noin paljon miekkoja! Tästähän tulee
oikein sievä saalis..
MUUAN KESKI-IKÄINEN MIES
Taitaa tulla! Tarttuu häntä kaulukseen rajusti: Mikä olet miehiäsi?
ÄLYTIKKA
Noh noh, ystävä! — Ettekös te Veitaasta ole kuulleet? Tosisininen
isänmaan mies, neuvoo tyhmälle kansalle älyä, kerää miekkoja enemmän
kuin kukaan koko Merviassa —
KESKI-IKÄINEN
Tarttuu molemmin käsin: Hyvä on, jo riittää keruusi! Toisille: Tämä
”Älytikka” on yksi niitä hirtehisiä, jotka tämän hornan ovat meille
valmistaneet. Minun sanani on: hirteen!
JOUKKO
Vapautuneen hurjana: Hirteen! Joku: Veroista ja miekoista!
Toinen: Imarista ja Ilvistä! Kolmas: Kaikesta kurjuudesta! Neljäs:
Puunkylkeen kaikki lemmon tikat! Käyvät raivostuneina käsiksi.
ÄLYTIKKA
No no, ei sentään leikkiä lasketa!
ERÄS
Ei — ala astua!
TOINEN
Tuo rannalta pitkän hihnan: Tässä on naru, veronhaltijan vetohihnoja!
JOUKKO
Hurjan riemuisena: Hyvä, hyvä, hyvä!
ÄLYTIKKA
Silmät pyöreinä, rukoilee hätääntyneenä: Oikeinko te tosissanne?
Tyhmyyttä, tyhmyyttä! Mervian hyväksi olen kaikki tehnyt, yöt päivät
kulkenut! Jos toisinpäin on älykkäämpää, tehdään toisin —
KESKI-IKÄINEN
Karjasee kauheasti: Ei mitään porutikkaa! Vievät kiireisesti metsään
vasemmalle.
ÄLYTIKKA
Itkien ja hätäisesti rukoillen: Väärin, väärin... Viaton olen... En
kellekkään pahaa tehnyt... Puhutaan vielä — huutaa: niistä isommista
ja viisaammista! Äänettömyys.
VANHA MIES
Nyt Urmaan puheille! Kutka tulevat mukaan? Työntävät veneen vesille,
useita miehiä hyppää veneeseen.