HAUEN KIRKKOMATKA.

Hauki luuhammas ajeli kiiskeä syödäkseen. Hätä oli kiiskellä käsissä.
Kiiski sanoi hauelle:

”Älä minua vielä syö, ennenkuin vien sinut kirkolle ja näytän sinulle
kirkon.”

Hauki ei ollut nähnyt kirkkoa ja vastasi:

”No vie minut kirkolle ja näytä minulle kirkko, mutta kun sieltä
tullaan, niin sitten minä sinut syön.”

Kiiski oli hyvillään tuosta, ja lähdettiin sitten yhtä matkaa kirkolle
uimaan. Uivat, uivat vengottelevat, poimuttelevat, kiiski oppaana
edeltä, hauki jäljestä. Tuleepa kiisken koukkutiellä vastaan rysä.

”Mennään tästä oikotietä”, sanoo kiiski ja pujahtaa rysään.

”Mennään vaan”, vastaa hauki ja ui kiisken jäljestä rysään.

Kiiski pistäytyy ulos rysän silmästä ja huutaa hauelle, joka seisahtui
silmukkain taa:

”No tule, syö nyt minut, mulkosilmä!”

Mitenkäs hauki, iso kun on, olisi päässyt rysän silmukasta. Se jäi
rysään, ja kiiski pakeni.

”Voi, voi, sinä petit minut”, huusi hauki kiiskelle. ”Tämäkö se oli se
sinun kirkkosi?”

”Rysähän se on hauen kirkko”, vastasi kiiski mennessään.