VANHUS.

Lasna huokaelin näin,
Miesten töitä nähdessäin:
”Ah, jos lapskin mies jo ois,
Miehen töitä tehdä vois!”

Kuulin töitä urhojen,
Rauhan, sodan sangarten,
Ajattelin: ”Onneton
Olen kurja, kunnoton.”

Nousi päivä nuoruuden,
Hyörin, pyörin, puuhaillen,
Vaan ne, mitkä aikaan sain,
Kaikk’ ol’ lasten töitä vain.

Rintani nyt raivostui,
Elon päivät halventui,
Huusin: ”Enkö nuornakaan
Mies voi olla toimissaan?”

Maltuin. Toivoin miehuutta.
Tuli miehuus, mainetta.
Vaan se, minkä tehdä voin,
Kaikk’ on kehno, arvotoin.

Tyydyin, vaikka hämmästyin.
Vanhennuin ja nöyristyin.
Maani alttarille vein
Heikon uhrin, minkä tein.

Nyt ei voimat työhön käy.
Toista toivon, jok’ ei näy.
Iloitsen, kun kuntoni
Kaikki kannoin maalleni.