LEMMINKÄISEN LAULU.

Ei lampea välkkynyt rauhaisaa
Mun kotini ikkunan alla,
Vaan koskipa vaahtosi vallaton —
Siit’ aina on rintani rauhaton,
Kuin aallolla taistelevalla.

Ei vakainen huo’unta hongikon,
Vaan lietopa lehtojen helke
Mun heijaili lapsuen kehtohon —
Siit’ aina mun mieleni lieto on
Kuin tuulessa lehtien väike.

Ja en lepovuonna mä syntynyt,
Vaan sota oli ankara silloin:
Sen pauhussa viettelin vuosia —
Siit’ ain’ ilotyöni on taistella,
Kun on sota myrskyisä milloin.

Näin kuohun mä aikani koskena
Ja lemminpä lietona hetken.
Mä taistelen — toivonpa voittoa,
Kun armahan äitini helmassa
Olen päättänyt melskeisen retken.