MA LAULUN SIIVILLÄ KANNAN.

(Heinrich Heine).

Ma laulun siivillä kannan
Pois, lemmittyin, sinut pien’,
Ja sinne sun Ganges-rannan
Ikiarmaille seuduille vien.

Siell’ loistavi puisto vieno,
Mi untui kuutamaan;
Siell’ lootoskukka jo hieno
Se vuottaa siskoaan.

Ja orvokit hymyy ja huiskii
Yön tähdille kujeikseen,
Mut ruusut ne varkain kuiskii
Tarut tuoksuvat toisilleen.

Liki hyppivät kuunnellen silloin
Arat kaurihit, älykkäät,
Mut kaukana humuu illoin
Pyhän Gangeksen kuohupäät.

Ja sinne me laskeudumme
Vain varjohon palmupuun,
Me lempeen tuutiumme
Ja riemujen uinailuun.