Minun Äitini.

I.

Kun silmän’ oppi näkemään,
Ket’ ensiks huomas edessään?
Ken sulosilmin, hymyhuulin
Mua katsoi? — Enkeliks sen luulin.

Mik’ ääni vieno ensiksi
Minulle kormaan kuiskasi,
Hellästi hyväellen lasta? —
Oliko muisto taivahasta?

Miss’ oli pesä lämpöisin,
Miss’ oli syli rakkahin,
Jok’ itkut kuivas, surut poisti,
Ett’ ilosta taas silmät loisti?
Mun äitin’ armas, äiti kulta!

II.

Kuka, koska Unonen
Painoi silmän’ umpehen,
Laittoi tuudun hienokaisen,
Peitti siihen pienokaisen?

Kuka, jos ma parkaisin,
Kerrankin vaan huokaisin,
Kohta kehdon ääreen juoksi,
Lohdutellen lapsen luoksi?

Kuka, koska sairastin,
Tuskissani makailin,
Uskollisna valvoi monta
Yötä pitkää, unetonta?
Mun äitin’ armas, äiti kulta!

III.

Kukas aina herttaiset
Meillen osti leluset,
Kuka toi sen suuren vauvan,
Jot’ jo haluelin kauan?

Kuka, kun me hyörimme,
Iloissamme pyörimme,
Yhä uudet leikit keksi
Lastensa huvitteheksi?

Ja kun veikko vallaton
Teki mulle vahingon,
Pallon otsaani löi juuri,
Että kasvoi kuhmu suuri,

Kuka silloin suuteli
”Pipin” jälleen terveeksi,
Neuvoin taas iloitsemahan,
Kohta anteeks antamahan?
Mun äitin’ armas, äiti kulta!

IV.

Kukas aina iltasin,
Ennenkuin ma nukahdin,
Asetti mun polvilleni,
Laski ristiin kätöseni?

Kuka näin rukoilemaan
Opetti ja turvaamaan
Herraan, maan ja taivaan Luojaan,
Kaiken hyvän lahjan Suojaan?

Kuka teki tutuksi
Minullen ja rakkaaksi
Lasten parhaan ystäväisen,
Jesuksemme lempeäisen?
Mun äitin’ armas, äiti kulta!

V.

Kuka neuvoi tyttöstään
Puikot hypittelemään,
Niin ett’ iloks isän armaan
Laitoin jouluks sukan harmaan?

Kuvia ken näytteli,
Luonnon ihmeet selitti,
Näytti mailman ihanuutta,
Luojan suurta mahtavuutta?

Ken ne tummat koukerot,
Kirjain pyöröt, puikelot
Opetti mun tuntemahan,
Saduiks yhteen poimimahan?

Ken, kun koulu-veikollen
Yritin enskirjehen,
Ojenteli väsymättä
Aina horjahtavaa kättä?
Mun äitin’ armas, äiti kulta!

VI.

Nyt umpeen vaipui se kirkas silmä,
Se sydän lempeä nyt on kylmä!
Jo äidin peittivät nurmen alle,
Jost’ ei se vastaa valittajalle!

Ma täällä käyn hänen haudallansa
Yhäti mummoni vanhan kanssa,
Ja äidin muistelen armautta,
Sen suloisuutta, sen rakkautta!

Ah maksaa ken voi mink’ äit’ on tehnyt,
Ja kaiken huolen, min meist’ on nähnyt?
Jok’ unhottaa oman äidin voisi,
Maan päällä petturi ilkein oisi!
Oi äitin’ armas, äiti kulta!