19.

NURKKAPATRIOOTTIEN NURKKAPATRIOOTTI.

”Also bei uns in Boosl.”

Näitä sanoja käytti eräs insinööri aina puheen aluksi, olipa
kysymys mistä asiasta tahansa. Se merkitsee suomeksi: ”mutta meillä
Baselissa”.

Asuimme samassa hotellissa Vierwaldstätterin kauniin alppijärven
rannoilla Sveitsissä. Meitä oli pöytätovereina kaksi naista Saksin kuningaskunnasta,
vanha, hyvin kookas insinööri Baselista ja minä.

En ole tavannut koskaan ennen enkä myöhemmin niin aitoa
nurkkapatrioottia kuin tämä insinööri oli. Basel, jonka sanan hän
aina lausui Boosl, oli maailman paras paikka. Siellä olivat kaikki
olot sellaisessa kunnossa, ettei muualla missään. Koska minullakin on
taipumuksia nurkkapatriotismiin, seurustelin mielelläni insinöörin
kanssa ja koettelin kehua oman maanikin oloja, mutta sain aina
vastaukseksi: also bei uns in Boosl. Ja aina minä jäin alakynteen,
sillä insinöörin mielestä Baselissa oli kaikki paremmin järjestetty
kuin meillä.

Nuo kaksi naista Dresdenistä, toinen liikenainen ja toinen
opettajatar, koettivat tuoda esille hyviä puolia Saksin kuningaskunnastakin
. Vanha insinööri kallisti päänsä heidän
puoleensa, sillä hän kuuli paremmin toisella karvaisella korvallaan,
mutta eivät naiset ehtineet saada sanotuksi asiaansa kuin
puoliväliin, niin insinööri kovalla, rämeällä äänellään pauhasi ja
keskeytti heidän puheensa huutamalla: also bei uns in Boosl. Ja
Saksin kuningaskunnassa kaikki olot olivat roskaisia verrattuina
Baselin oloihin.

Minä ihailin insinööriä, sillä onhan nurkkapatriotismi pyhä tunne.
Nurkkapatriotismi on luojan luoma tunne ihmisessä. Eikä vain
ihmisessä, vaan koko eläinkunnassakin. Lihavat lohen votkaleetkin
hakeutuvat joka kesä sieltä Itämeren etelärannoilta takaisin niille
puroille ja joille, jossa he lapsuutensa ajat ovat pieninä tonkoina
hypiskelleet. Syntymäseutujaan he kaihoavat ja palaavat sinne
lempimään ja kutemaan. Vanhat sudetkin, joilta hampaat ovat kuluneet
saaliita syödessä ja niiden luita jyrsiessä, niin etteivät ne kykene
enää elättämään henkeään, kuuluvat hakeutuvan syntymäsijoilleen, joka
heidän mielessään kangastaa ihannemaana, niinkuin Basel insinöörin.
Entäs muuttolinnut? Viimeisten tieteellisten arvelujen mukaan
niitäkin vetää kotiseudun rakkaus lähtemään vaarallisille matkoille
kauas pohjolaan. Kotiseudun ja syntymäsijojen kaipuu esiintyy elävänä
useimpien eläimien luonteissa.

Sama kiihkeä kotiseudun kaiho esiintyy maailman kirjallisuudessa
kaukaisesta muinaisuudesta saakka. Niinhän Israelin lapsetkin
voihkivat Babylonian vankeudessa: ”tarttukoon kieleni suuni lakeen,
jos sinut unhoitan, oi Jerusalem!” Hienosti sivistynyt helleeniläinen
kirjailija Lukianos, puhdasverinen kansainvälinen tyyppi, väittää,
ettei hänkään saata koskaan unohtaa syntymäkaupunkiaan Samotrakea,
vaikka olot siellä ovat vallan alkeellisia verrattuna Ateenaan, jossa
Lukianos oleili ja eli. Nurkkapatriotismi on siis vallan luonnollinen
tunne koko eläinkunnassa, niin ihmisissä kuin varsinaisissa
eläimissäkin.

Isänmaallisuus eli patriotismi taas on teoreettinen tunne, opittu
opettamalla. Myöskin sinänsä hyvin kunnioitettava, vaikka liiaksi
paisutettuna vaarallinen ajatussuunta. Isänmaa on näet maanmittarin
rajojen sisällä olevaa maa-alue, jota tulee rakastaa. Mutta rajojen
toisella puolella alkaa maa, joka ei ole isänmaa ja jota ei tarvitse
eikä saakaan rakastaa. Sieltä alkaa naapurimaa, jota toisinaan
täytyy vihata yhtä kiihkeästi kuin rakastaa omaa isänmaatansa.
Väärin käsitetty isänmaallisuus on usein johtanut verisiin sotiin,
niinkuin nytkin maailmansotien aikana. Nurkkapatriotismi taas ei
koskaan tuo vihaa mukanaan, se vain kiihoittaa rakkautta omaan
kotiseutuun. Nurkkapatriootti saattaa olla kiihkeä kansainvälisyyden
ihailija. Kiihkeä patriootti kantaa useimmiten kaunaa toisen maan
asukkaita kohtaan. Ei Baselin insinöörikään vihannut muitten maitten
kansalaisia eikä halveksinut heidän olojaan, hän vain oli vuorenvarma
siitä, että Baselissa kaikki sekä ihmiset että olot olivat paremmat
kuin muualla maailmassa.

Liikenainen kertoi, kuinka paljon Saksin kuningaskunnassa on
tehtaita. Insinööri keskeytti hänet ja sanoi:

— Kyllä Baselissa on vielä paljon enemmän. Minä insinöörinä tunnen
nuo asiat.

Ja sitten hän ryhtyi luettelemaan Baselin kaikki tehtaat.

Hän tunsi ne todellakin kuin viisi sormeaan. Kuului olevan yksi
sellainenkin tehdas, jollaista ei ole missään muualla, ei edes
Amerikassa.

Liikenainen yritti jatkaa, että tehtaiden kivihiilensavu joskus
pimittää koko Saksin maan, siellä kun on mahtavia kivihiilikaivoksia.
— Kivihiilen savun Saksissa tunnen omasta kokemuksestani. Nainen
siis puhui totta. Hän kysyi insinööriltä, saadaanko Baselista
kivihiiltä.

— Emme me Baselissa tarvitse kivihiiliä tehtaisiimme.

Meillä on vesivoimaa. Sen tähden Baselissa aurinko paistaa kirkkaasti
koko päivän. Huh, se on inhoittavaa, se kivihiilen katku.

Useampaan otteeseen insinööri löi laudalta Saksin kuningaskunnan
Baselin rinnalla.

Eräänä päivänä insinööri kääntyi minun puoleeni ja sanoi:

— Tehän olette venäläinen. Eikö melkein koko teidän kansanne ole
lukutaidotonta?

— Suokaa anteeksi! En ole venäläinen enemmän kuin tekään. Olen
suomalainen ja vahvasti luterilainen. Hyvät ystäväni väittävätkin,
että olen ilmetty Luther ulkomuodoltani, paitsi että minulla on
ruskeat silmät, Lutherilla taas oli kirkkaan siniset. Suomessa
kaikki ihmiset osaavat lukea, paitsi vähämieliset, joita on vain
pienoinen prosentti. Lutherhan vaati ankarasti, että kaikki kansa oli
opetettava kirjasta lukemaan. Sen tähden meidän kansamme opetettiin
lukemaan jo 1600-luvulla.

— Also bei uns in Boosl kaikki kansa osasi lukea jo sata vuotta aikaisemmin,
jo 1500-luvulla. Tunnetteko Zwinglin nimen? Hän oli yhtä
suuri uskonpuhdistaja kuin konsanaan Luther.

— Tunnen kyllä Zwinglin. Olen käynyt Kappelissa, jossa Zwingli
kaatui.

— Eikö Zwingli teidänkin mielestänne ole yhtä suuri kuin Luther?

— En ole koskaan nähnyt Zwinglin kuvaa, mutta Lutherin kyllä. Hän
oli kuvasta päättäen yhtä suuri kuin konsanaan me kaksi. En ole
mistään saanut lukea, paljonko Luther painoi? Hänestä on niin paljon
toisarvoisia tietoja, mutta hänen painostaan ei ole mitään merkintää.
Varmasti hän painoi yli 100 kg niinkuin mekin. Entä Zwingli?

— En minä hänenkään painostaan tiedä sanoa mitään, mutta minä
tarkoitinkin vain hänen henkistä suuruuttaan. Hän vaikutti
voimakkaasti Baselin asukkaitten kääntymiseen puhtaaseen oppiin.
Mutta minua ei miellytä Lutherissa se, että hän alituiseen oli
tappelussa ja sanaharkassa saatanan kanssa. Zwingli oli paholaiseen
nähden vaiteliaampi. Ei Zwingli ainakaan käsikähmässä ollut hänen
kanssaan.

— Eikö Baselissa enää uskota paholaiseen?

— Ken uskoo, ken ei. Minä insinöörinä en usko taruihin, en ihmeisiin
enkä paholaisiin. Tehtaan koneet ovat kaikkein ihmeellisimpiä
laitoksia maapallon päällä. Toiset sanovat, ettei paholaista
ollenkaan ole olemassakaan. Jopa on sellaisia, jotka väittävät,
ettei Kristustakaan ole koskaan ollut maailmassa, mutta onhan siinä
kylliksi, että hänen ihana oppinsa on muistiin kirjoitettu, olipa se
sitten kotoisin vaikka useampien viisasten miesten suista.

— Niin, te sveitsiläiset olette paremmin kuin mitkään

muut kristityt kansat Euroopassa noudattaneet Jeesuksen kaunista
oppia. Ette ole yhtyneet mielettömiin sotiin ja verenvuodatuksiin
pitkiin, pitkiin aikoihin, niinkuin kaikki muut kristityt kansat
jumalaa ylistäen ovat tehneet.

— Niin, eivät sveitsiläiset ole tapelleet sitten Wilhelm Tellin
aikojen.

— Uskotteko te Vilhelm Teliin taruun? On sveitsiläisiä tiedemiehiä,
jotka väittävät, ettei Wilhelm Telliä koskaan ole ollutkaan. Hän on
vain taruhenkilö.

Nyt insinööri vimmastui. Kovalla äänellä ja kiukkuisena hän huusi:

— Nuo humanistiset tiedemiehet ne ovat maailmanlopun pöllöjä.
Yksi väittää yhtä ja toinen väittää toista. Molemmat tuovat esille
väitteitä, jotka sotivat toisiaan vastaan. Lopullisesti ei kumpikaan
ole oikeassa. Toista on meidän insinöörien. Kun me saamme koneen
keksityksi, niin se on siinä kaikkien nähtävänä ja käytettävänä eikä
kukaan sitä uskalla epäillä.

— Niin minustakin. Samapa se, onko sitä Telliä ja Natsarealaista
ollut olemassa, pääasia on, että meillä on kaunis taru urhoollisesta
miehestä Wilhelm Tellistä ja kaunis oppi Natsarealaisesta.
Tyytykäämme näihin. Meillä suomalaisillakin on kauniita taruja
koottuina Kalevala-nimiseen eepokseen. Me olemme ylen määrin
ihastuneita niihin, mutta ei kenenkään päähän pälkähtäisi uskoa
niihin tosi tapahtumina. Oliko tarujen Teli Baselista kotoisin?

— Leider nicht, valitettavasti ei, sanoi insinööri hieman nolona.

Matkustettiin sitten yhdessä Baseliin. Asemalla oli insinöörin
rouva vastassa. Insinööri suuteli ja syleili vaimoaan oikein
perusteellisesti ja melko kauan. Varmasti insinöörin rouva oli hänen
mielestään maailman paras aviovaimo. Tietysti Baselin kasvatteja.
Onnellinen mies. Maailman parasi syntymäseutu ja maailman paras
aviovaimo.