Toinen näytös.

Tapahtuu kahta päivää jälkeen edellisen näytöksen.

Näyttämö: Sama piha kun ensi näytöksessäkin. Esiripun noustessa on
sumuinen sadesää, vaan vähitellen alkavat pilvet hajota ja lopussa on
jo kirkas ilma.

Maiju (tulee sisältä). Kummallinen tuo isä kun ei kyörää tuota
kesämiestä mihinkään työhön, vaan antaa laiskana maata monta päivää.
Eikö lie taaskin vetääntynyt latoon heinäläjään nukkumaan? Mutta kyllä
minä hänet sieltä kyyditsen. (Maiju menee navetan puoleen. Kesämies
tulee hetken kuluttua haukotellen.)

Kesämies. Vieläkinkö se väsyttää, vaikka kaksi päivää on poutaa
odotettu. (Venyttää ja haukottelee.) Ohoo... kuinka se lepo sentään on
hyvää ihmisen ruumiille. (Harjula tulee sisältä, haukotellen hänkin.)

Harjula. Alkaapa tämä jo tuntua levolle. (Katselee taivaalle). Eikä
tästä näytä tulevan sen kuumempaa ilmaa.

Kesämies. Se menneen viikkonen ukonilma repi taivaan niin repaleihin,
ettei se enään pidätä pieniä kiviäkään.

Harjula. Niin taisi tehdä. Etkö sinä ole nähnyt joko naapurit ovat
palanneet Käkisaaresta?

Kesämies. Ei heitä ole vielä takaisin kuulunut.

Harjula. Minä arvaan, etteivät ole viitsineet heti takaisin lähteä,
kun jo eväätkin veivät. Ovat kai odotelleet poutaa? Eivät kai he
niittäneet ole? Vain mitä sinä arvelet?

Kesämies. Niin minäkin arvelen.

Harjula. Niin, mitä sinä arvelet? Arveletko että ovat niittäneet,
vaan eivätkö ole?

Kesämies. No niin minä arvelen... (Vallesmannin juoksupoika tulee,
kädessä kirje, jonka antaa Harjulalle ja menee samaa kyytiä takaisin.)

Harjula. Kirje vallesmannilta, näemmä. Taitaa meinata hevosen
vaihetukseen, koska lähettää kirjallisen kutsun. Me olemmekin jo
keväästä asti hieroneet vaihetusta. (Rikkoo kuoren ja yrittää lukea.)
Kas, kun en oikein eroitakaan laseitta. Katsopa sinä Petteri mitä se
siinä meinaa!

Kesämies (lukee itsekseen, ynisemällä).

Harjula. Hevosen vaihetukseenko meinaa?

Kesämies. Ei tässä ole hevosen vaihetuksesta mitään.

Harjula. No, mitä siinä sitten on?

Kesämies. Käskee teidän tietää huutia ja hävetä!

Harjula. Mitä lempoa? Minunko huutia tietää! Minkä vuoksi?

Kesämies. Siitä kun sanoitte poudan tulevan eikä tullutkaan. Ja uhkaa
haastaa teiltä vahingon korvausta, kun on niitättänyt parhaat ketonsa.

Harjula. Vai niin. Maksakoon ensin velkansa ja puhukoon sitten
käräjän käynnistä. Vai haastaa! Minunkohan on syy, että hän niitätti
ketojansa! Käskinkö minä niittämään!

Kesämies (naureskelee ja lukee kirjettä). Niin näkyy olevan.

Harjula. Mitä siinä naureskelet! Luuletko etten ennen ole herrain
kanssa ollut käräjillä? Onhan minulla todistajia. Käskinkö minä
niittämään? Muistaahan Petterikin?

Kesämies. Muistan hyvinkin. Se on siksi veres asia.

Harjula. Sepä on hyvä, että Petteri muistaa. Ja jos vaan alkaa
prosässätä niin on minullakin asioita. — Onko siinä kirjeessä vielä
muutakin?

Kesämies. Ei tässä muuta ole.

Harjula. Mikä hullutus! Minunkohan se pitää poudan tietää kaikille.
Varokoon vaan, etten haasta häntä kunnianloukkauksesta. Jaa. Jaa.

Kesämies. Niin, ja paromeeterihan nousi silloin.

Harjula. Nousi tai laski. Tehköön kukin kuinka tahtoo. Enpä lähtenyt
minä niitylle ha, ha, ha.

Kesämies. Agronoomi sen teki. Olisi tainnut muutoin tulla lähtö.

Harjula. Ei. Olisin minä vielä tarkastanut sentään ilmaa. Mutta tänä iltanahan
agronoomi aikoi meillä kokouksen pitää yhteisostosta. Enkä
vielä ole ketään saanut puhutella. Petteri! juokse sinä nyt naapureihin
katsomaan eivätkö ole jo saapuneet niityltä ja sano, että
kokoontuisivat meille, että täällä agronoomi pitää esitelmän.

Kesämies. Niin, esitelmän yhteisostosta ja apulannoituksesta. Kyllä
kuulin. No ottaako isäntä tämän vallesmannin kirjeen?

Harjula. Viskaa vaikka tunkiolle. Ei. Elä sentään. Annappa minulle
se! Pannaanpa talteen.

Kesämies (menee kujasta laiskasti vätystämällä). Tässä tulee
sellaista yhteistoimintaa, johon maamiehiä kehoitetaan.

Harjula. Juuri niin, Petteri! Yhteistoimintaan agronoomi juuri
kehoittaakin. (Yksin.) Vallesmannikin puskee vihojaan minulle. Juuri
kuin olisi minun syyni, ettei poutaa tule. Eikähän sitä tule. Nousee ja
nousee mukamas tuo paromeeteri, mutta eihän selkene sittenkään ilma.
Liki pitää, etten minäkin tee kuin ruukin patruun; Taikka annan
agronoomille takaisin ja sanon, että tuossa on... pidä omasi... Mennä
se tiesi poutaa, vaan nyt juonittelee, nousee ja laskee kuin
pajan palkimet... Tässä on monenlaista mieliharmia... Nuo naapuritkin,
jotka menivät Käkisaareen ja jos ovat niittäneet niin minun syykseni
panevat... Jos vaan ovat ehtineet niittää, niin eivät tule agronoomin
puheita kuuntelemaan. Yhteistoimintaan kehoitetaan, mutta siitä ei
mitään tule, ellei tästä ala poutia tulla.

Maiju (tulee navetasta). En tiedä mitä sille agronoomille laittaisi
ruuaksi, kun ei ole verestä lihaa.

Harjula. Onhan vereksiä siikoja. Kyllä hänelle täytyy ruokaa tarjota,
sillä nälissään se taas on tullessaan.

Maiju. Ei niille herroille tahdo osata laittaa. Ne nuuskivat
lautasetkin ja makustelevat ja vainostelevat...

Harjula. No kun ruokaa tarjotaan ja ellei tahdo syödä, niin olkoon
syömättä.

Maiju. Helppo se on teidän sanoa. Tänä iltanahan hän aikoi palata?

Harjula, Luultavasti on heti täällä. Mutta ei nyt esitelmistä mitään
tule, kun heinän aika on. Mistä väki tulee? Niin, että kyllä sinä saat
alkaa jo kaloja suomuta. (Maiju menee.)

Harjula (yksin). Sitä täytyy pitää agronoomia mieliksi, se minua
kehuu taas sanomalehdissä. (Kesämies tulee.)

Kesämies. Siellä oli aikalailla yhteistoimintaa Jurttulassa. Voi
Lemin lukkari!

Harjula. No sinnekö agronoomi oli mennytkin?

Kesämies. Ei, vaan akat siellä olivat yhteistoiminnassa. Voi käyrä
pärepuu! Olivat vähällä ottaa minulta nahkan ja Jurttulan emäntä
nakkasi kuumaa tuhkaa jälkeeni.

Harjula. No kaikkia kuulee. Ketä siellä sitten oli?

Kesämies. Koko kylän akat yhdessä ja semmoinen sompatus kuului, että
korvia viilteli. Jo uhkasivat teitä julmasti, kun poudan sanoitte
tulevan eikä tullutkaan. Siellä näkyi olevan sekin toisen kylän emäntä,
joka toissa päivänä kävi ja se siellä kilpaa huusikin Jurttulan emännän
kanssa. Ja uhkasi teidät haastaa.

Harjula. No jo minä säkkiin jouduin polonen.

Kesämies. Ei ole hätää. Jos isäntä tahtoo, niin kyllä minä vastaan.
Minulla on paljon lakitietoja ja rikoslain osaan ulkoa. Ei teillä hätää
ole. Ettehän te ole käskenyt niittämään. Siinä se on pykälä.

Harjula. Aivan niin. Sinua pitävät kyläläiset tyhmänä Petteri, mutta
sen minä sanon että on sinulla järkeä kyllä. Vai haastaa ja haastaa!
Mihin lemmon kirnuun olen joutunut tuon paromeeterin takia! ohoo,
sentään!

Kesämies. Ei ole hätää. Te olette ollut hyvä isäntä minua kohtaan
näinä sadepäivinä ja antanut minun levähtää. Nyt minä teidän hyvät
tekonne maksan, ja jos käräjille vievät, niin minä rupean teille
asianajajaksi.

Harjula. Juuri niin Petteri! Ole sinä minun puolestani. Kyllä minä
palkan maksossa muistan, Petteri. Niin, niin käskinkö minä niittää?
(Toisen kylän emäntä tulee aika vauhtia kujasta. On vihan vimmassa.
Puhuu äkäsesti ja nopsaan.)

Toisen kylän emäntä. Täälläpä kohtaan tämän vanhan valehtelijan.
Mikset mennyt niitylle? Valehtelit muut niittämään, vaikka tiesit,
ettei poutaa tule. Koko meidän kylä on niittänyt parhaat heinikkonsa.
Siellä nyt luokona mätänevät ja mustuvat talon parhaat heinät... Tästä
tulee kallis asia sinulle... saat maksaa sovinnolta eri lailla. Kälmi!
Narrata ihmisiä sillä tavalla. Herrala meidän kylässä ja moni muu
uhkaavat haastaa. Saapas nähdä kuinka alat selvetä... (Surkealla ja
valittavalla äänellä.) Minäkin polonen niitätin kaikki parhaat
ketoni... (Menee hyvin likelle Harjulaa ja häristelee nyrkkiänsä.) Sinä
lemmon lihapää!... jos minä saattaisin näyttää todeksi sen poro asian
niin kuinkahan sinulle kävisi, vanha varas...

Harjula. Petteri, Petteri! kuulithan, että hän soimaa minua
varkaaksi.

Emäntä (vähän hämmästyen). En minä varkaaksi ole sanonut. Kuulihan
tuo kesämieskin, ett’en minä varkaaksi sanonut? (Sulavalla äänellä.)
Etkös kuullutkin Petteri?

Kesämies. Kuulin minä.

Emäntä (nousee uuteen vimmaan). Ähää! Siinä nyt kuulit. Mikähän sinä
sitte lienet... Muistaahan Petteri, että minä hoin ja sanoin jo
silloin, että minulla kutisevat varpaan välit... vaan tämä vaan
vakuutti, että pouta tulee... pouta tulee. Monen sadan markan vahingon
teki meillekin. Vaan minä en jätä asiaa tähän. Minä haastan
kihlakuntaan... saat käydä toisen kerran isossa Heikkilässä...

Harjula. Petteri, Petteri! Ymmärräthän mitä hän tarkoittaa?

Kesämies. Lääninlinnaa kutsutaan isoksi Heikkiläksi. Kyllä ymmärrän.
Tästä tulee teille emäntä kiivasta jälestäpäin. Tulla toisen pihalle
kiroamaan ja huutamaan. Tiedätkö mitä uusi rikoslaki siitä sanoo!

Harjula (kiivaana). Kaikki hyvin. Äsken hän soimasi minua varkaaksi,
nyt pilkkaa hän minua linnalla. Akka! tiedätkö mitä uusi rikoslaki
siitä sanoo? Vai tänne tulet sisuasi purkamaan... kelvoton. Muistatko
vielä mitä olit sotkenut papin voihin? Mutta pääsit rukouskirjaan?
Kyllä minäkin tiedän.

Emäntä (asettuen vihastaan). Enhän minä ole tässä soimannut, enkä
huutanut enkä kironnut. Siivostihan tulin kysymään, että miksi käskitte
niittää, vaikka sateen tiesitte tulevan. Siivostihan minä olen puhunut.

Harjula. Vai niin. Kyllä minä...

Kesämies. Ja kotirauhan häiritsemisestä saatte myöskin sakkoa.

Harjula. Aivan niin. Kotirauhan häiritsemisestä myöskin.

Emäntä. Enhän minä ole häirinnyt. Siivostihan kysyin, että miksi
narrasitte niittämään, kun tiesitte sateita tulevaksi?

Harjula. Olenko minä käskenyt niittämään? Siinäpä se on.

Kesämies. Niin, eihän teidän tarvitse lyödä päätänne silti seinään,
jos toinen käskee.

Emäntä. Tässä on ollut paljo miehiä, kun vakuutitte poudan tulevan.

Harjula. Ulos minun pihastani!

Kesämies. Sukikaa häntä selkään, niin oppii toisella kerralla
pitämään suutaan pienempänä. Ottakaa ruoska tallin naulasta ja sukikaa,
että vinkuu. (Erikseen.) Siinä olisi samalla yhteistoimintaakin.
(Perältä kuuluu ääniä ja porua.)

Emäntä. Tuleepa sieltä jumalan kiitos ihmisiä apuun. (Jurttula,
Kallijärvi ja Väystäjä tulevat.)

Harjula (erikseen ja silmäillen kesämieheen). Jo minä onnettomaksi
jouduin tätä poutaa odottaessa! Mutta eihän tässä sentään hengen hätää
ole. (Ääneensä.) Nytkö sitä vasta niityltä palataan?

Jurttula (tuimana). Nyt.

Harjula. Me luulimme, että palaatte paikalla takaisin, kun ei poutaa
tullutkaan.

Jurttula. Vai niin sinä luulit. Ja itse et lähtenytkään niitylle,
vaikka aijoit. Valehtelit meidät sateeseen parhaan heinikkomme
niittämään. Tästä tulee kallis asia kun minä...

Toisen kylän emäntä (tulee joukkoon, asettuu Jurttulan viereen). Kas
nyt! Niin se käypi. Minä kävinkin vasta teillä, Jurttula, ja emäntä
sanoi, että te panette heti velkakirjan kuvernööriin, että opetetaan
Harjulaa toiste valehtelemaan. Opetetaan vähän huutia tietämään. Eikö
niin miehet? Muistattehan kaikin että minä sanoin, että minulla varpaan
välit kutisevat, että sade tulee? Niin tämä hotisee ja vakuuttaa, että
pouta tulee... pouta tulee. Muistattehan?

Jurttula. Muistaahan sen. Niin veres asia. Ja muistaahan emäntä, että
minäkin vakuutin, että kuiva poronliha on vesiherneissä, että sadetta
se tietää? Vaan tämä ei uskonut...

Emäntä. Muistan tietenkin kuin tämän päivän. (Kääntyen Kallijärven ja
Väystäjän puoleen.) Kallijärven isäntä kyllä myöskin on varma
merkeistään. Ja Väystäjä myöskin. Eikö niin?

Kallijärvi. Kyllähän minä tässä sanoin ja sen olen aina sanonut ja
sanon koko elinaikani, että kun meidän kujakivemme vettä itkee, niin
varma sade on tiedossa. Ei näy olevan paromeeteristä...

Väystäjä. Sanoinhan minäkin, että kun se meidän rakki on ilmosen
ikänsä aina sateen edellä pehellyt ja kun silloinkin pehteli, niin
tottapa tiesi.

Emäntä (käy melkein käsiksi Harjulaan). Siinä nyt kuulet... lemmon
lihapää...

Jurttula (hänkin kiihkossa käy Harjulaa lähelle). Niin... siinä nyt
kuulet...

Kesämies. Sadetta paromeeterikin tiesi silloin. (Katselee uteliaana
ja nauraa virnistelee. Erikseen.) Olisipa soma jos tuossa tulisi
yhteistoimintaa. (Harjula näyttää levottomalta.)

Harjula. Petteri, Petteri! Mitä sinä sanot... lurjus...

Emäntä. Kuulittehan! Paromeeterikin tiesi sadetta... Hän on siis
meidät kaikki valehdellut ja pettänyt. Mitä hänelle tekisimme?

Jurttula. Niin... Mitä me miehissä tekisimme...?

Kallijärvi. Hänelle joka semmoisen vahingon laittoi meille...?

Kesämies. Ottakaa hänestä tröijyn mitta! (Iskee salaa silmää
Harjulalle.)

Emäntä. Selkäänsä hän tarvitseekin saada. (Syntyy keskenäinen
sanasota, jossa kaikki muut ovat äänessä yht’aikaa paitse kesämies,
joka katselee ja naureskelee. Toisen kylän emäntä pui nyrkkiä Harjulan
nokan alla. Ei eroita muita sanoja kuin ”poutaa”, ”paromeeteri”,
”haastoa” ja ”käräjille”. Harjula hokee aina vähän päästä: Petteri,
Petteri! kuuntele tarkoin. — Riita on ylimmillään kun agronoomi tulee
kujasta. Hän seisahtaa hämmästyneenä ja suusota lakkaa heti, äkkiä.)

Agronoomi. Mitä tämä on? Mistä täällä on kysymys? (Kaikki seisovat
kuin häpeissään ja äänettöminä, eikä kukaan vastaa. Hetken
äänettömyyden kuluttua, kun agronoomi jo on toistamiseen kysynyt: mistä
täällä on kysymys, koettaa Harjula alkaa selitystä, vaan ei saa
ymmärrettäviä sanoja suustaan.)

Kesämies (kun agronoomi yhä näyttää odottavan vastausta). Niin
nähkääs... tässä oli vähä alkua yhteistoimintaan! (Juoksee nopeasti
rantaan.)

Esirippu alas.