Kolmas näytös.

(On sama huone, kuin toisessa näytöksessä. Perhe istuu sovinnossa
teepöydän ääressä, juoden juomalaseista ja kahvikupeista teetä
nisuleivän kanssa. Emäntä kaataa laseihin ja kuppeihin sillin tällöin
teetä. Selma istuu neuloen Toivolan vieressä kainona.)

Edelliset henkilöt, paitsi vieraita miehiä.

TOIVOLA (Isännälle). Itsekin jo mahdatte ymmärtää kotimaisen
teollisuuden arvoa?

ISÄNTÄ. Minä olen aina sanonut, että puhdas paloviina on parempi, kuin
ulkoa tuodut konjakit, viinit, rommit ja sampankaljat ja muut kalliit
juomat. — —

TOIVOLA. Puhumatta väkijuomista, jotka kerrassaan joutavat
muinaismuistojen sekaan, käytetään meillä äärettömän suuri paljous
ulkomaisia nautintoaineita ja teollisuuden tuotteita. Niiden sijaan
pitää kotimaiset ainekset päästä, jotta saadaan rahoja pysymään omassa
maassa. Tämä kotimainen puolukan lehdistä valmistettu tee esimerkiksi
on kyllä terveellistä ja hyvänmakuista ja kaikin tavoin edullisempaa,
kuin kallis kahvi, joka miljoonia markkoja on maastamme tyhjentänyt ja
vieläkin tyhjentää, jos ei vaan sen nautinnosta luovuta.

MÄNNISTÖN MAIJA (Tulee hämmästyneenä). Hyvää iltaa! Oikein tuulinen
ilma siellä nyt on.

EMÄNTÄ (Hyvitellen Maijaa puuhaa kuppien ja lasien parissa). Kah! Eipä
sinua taas ole näkynyt.

MAIJA (Mulauttaen katseensa pöydän puoleen, peukaloitansa pyörittää).
Niin, mitäs tuosta köyhän ihmisen käymisestä rikkaissa.

EMÄNTÄ. Istu nyt tännemmäksi ja juo kanssamme kuppi teetä.

(Tarjoo hänelle sitä kädestänsä ynnä leipää).

MAIJA (Maija on lykkäävinään kuppeja luotansa; mutta samalla nuolee
huuliansa ja pitää kiinni teevadista). Ei sitä nyt minulle olisi
tarvinnut. — Tulin muutoin vaan, kun hiukan asiaa on maisterille. En
tiedä puhunko sitä?

TOIVOLA. Juokaa kursailematta! Kyllä se hyvää on. Puolukan lehdistä se
on valmistettu. Parempaa se on, kuin kahvi.

EMÄNTÄ (Naurahtaa). Ann’tieks’ ett’ se on hyvää; mutt’ se on
terveellistä.

MAIJA (Puhaltelee, kaataa juomaa kupilta teevatiin ja alkaa sitä
ryystiä suuhunsa). Kyll’ tätäkin juo, kun siihen tottuu. — —
Tulin kuulemaan maisterilta yhtä asiaa.

(Antaa kupin emännälle).

TOIVOLA. Mikä se on? Sanokaa vaan!

MAIJA (Liukkaasti). Toimittaisiko Toivola, taikka maisteri, minun
poikani papinkouluun? Ei hänestä ole muihinkaan toimiin, kun niin
kivulloinen ja muuten saamaton on. Papiksi paras olisi panna koko
Jussa, koska hän tekee kaikki työt ylösalaisin. — — — Kansakouluun
muutamat rikkaat talolliset lapsiansa ovat panneet; mutta meidän Jussaa
ei semmoisiin kouluihin panna. Paljasta pahuutta siellä opetetaan, eikä
pääse edes papiksikaan sieltä. Mahdottoman leveät kuvapaperit siellä
ovat seinillä (karttoja tarkoittaa) ja niissä on rumia käärmeiden kuvia
ja sarvikkaita pirun muotoisia, ja pelit ja kaikki pahanhengen juonet
siellä ovat. Papinkouluun Jussa paras on. Saisihan sitte maata
paikallaan ja minullekin olisi hauskaa kuulla hänen saarnailevan omassa
kirkossa, ja sitte provastin jälkeen pääsisi papiksi tänne. Jo näin
semmoisen unenkin ja unikirja sen selittää hyvin. Tulin nyt
kysymään. — — —

TOIVOLA. Kuinka vanha poikanne jo on?

MAIJA (Maija matkien). Kuinkako vanha Jussa on. Kyllä on paras ikä.
Kynttelistä on kolmannellakymmenellä. Ei sitä lapsuus enää vaivaa,
vaikka ei ole missään koulussa ollut. Hänessä vaan on papillinen henki,
jommoinen provastillakin. Jo 12:sta vanhana hän messusi kuin paras
pappi.

TOIVOLA. Ei vanhasta tahdo olla konkariksi. Jos hänellä kuinkin ovat
hyvät luonnon lahjat, niin sopii koettaa. Mitä miehenne on siitä
sanova?

MAIJA (lyö kämmeniänsä yhteen). Mitäkö äijä sanoo. Ei hänen tule sanoa
mitään. Minun ovat pojat. Jussa pojasta paisuu pappi. Jaskasta tehdään
lukkari. Hän sopii hyvin siksi. (Menemäisillään).

Onneakin toivotan ja lykkyä tykö nuorelle parille, koska kuulin kylässä
naimiskauppoja maisterin tehneen. Selma on siis jo päässyt
herrasväkeen. — Eihän sitä tiedä ihminen, mikä sika porsaasta tulee.

(Poistuu, taaksensa usein vilkkuen).

ISÄNTÄ (Nostaa päätänsä). Minä olen aikaa suuttunut noihin
ostoviinoihin ja luulisin olevan parasta kotipolton, ettei tarvitsisi
kaikista viinapulloista herroille rahojansa antaa.

EMÄNTÄ (Istuu pöydän ääreen). Olivat kyllä ne kotipolton ajat paremmat.
Ei tullut kovin usein kaupunkimatkoja tehdyksi. — — Eivät menneet
rahat kaupunkiin.

TOIVOLA (Levottomasti). Voi, voi! — Elkää nyt aina mässätkö
viina-asioista. Ne semmoiset ajatukset hornankattilaan! Ei pidä
ajatella koko viinaa. Onhan meillä muutakin miettimistä. Harkitaan nyt
vain tulevaisesta taloudestamme. Sen järjestäminen hyvään kuntoon on
nyt välttämätön.

ISÄNTÄ (Kynsäsee korvallistansa). Niin, — no — en — minäkään muun
vuoksi; mutta kun minulla nyt on hyvin aikaa. Joutaisin kyllä
viinapannun vieressä nyt istuskelemaan.

TOIVOLA. Te näytätte olevanne perinjuurin kiintyneet vanhoihin
tapoihinne ja niitä on vaikea karkoittaa; mutta oikeus ja kohtuus saa
lopultakin rehellisen, kuuluisan ja mainehikkaan voiton. — Mitä minun
pikku aviosiippani sanoo tästä kiistasta? Minä luullaksesi olen kaiketi
aivan väärässä, kun vastustan vanhempiasi ja kansassa olevaa
juoppoutta. Minä mahdan olla semmoinen riiviö, joka en kunnioita
vanhoja ihmisiä ja heidän vanhoja hyviä tapojansa, olen varmaan joku
antikristuksen lähettiläs, vai miten, kultuseni?

SELMA (Nostaa silmänsä kainosti ja lopettaa ompelutyönsä). Et suinkaan.
Minä en niin koskaan ajattele, vaikka olenkin hiukan maailmaa nähnyt ja
kovin vähän ihmisiä tunnen — Minulla on kumminkin omatunto. Se sanoo
sinun puhuvan totta. Olen myös saanut nuorella ijälläni lukea muutamia
kirjoja. Niissä vastustetaan viinanhimoa ja juoppoutta. Minun
mielestäni ei viina ole tähänkään taloon tuonut rauhaa ja rahaa, vaan
surullista riitaa ja toraa. Monta kyyneltä olemme saaneet vuodattaa
viinan vuoksi. Usein on uni paennut maatessani, juopuneiden rähinän
tähden. Hartaasti haluan viinan ja muiden tarpeettomain nautintojen
poistamista. Minulla ei milloinkaan niistä hauskuutta ole, eikä
sielulle taikka ruumiille hyvää tule.

TOIVOLA (Innolla). Armaani! — Nuori ystäväni ja tarmokas
taistelutoverini! En olisi uskonut, jos en omasta suustasi nyt kuulisi,
että sinä käsität asian oikein ja että juominkien hirveät seuraukset jo
tunnet. — — Saattoipa joku puustakatsoja kummastella, kun me
keskenämme rakensimme n.s. avioliiton ja kun minä muka juoppouteen
taaskin vajonneena sinuun mielistyin samassa talonkaupan tekemisessä,
kuten muistat. — — Se oli ainoastaan minun pyhä velvollisuuteni ja
tarkoitus sekä luja toivo estää sinua joutumasta pahuuden pauloihin ja
elämän harhateille, sillä esimerkillä, varsinkin vanhempain esimerkillä
on valloittava vaikutus nousevassa nuorisossa. Vanhempien ihmisten
juominen eli oikeastaan juopuminen vaikuttaa aina turmiollisesti
nuoreen ihmiseen.

EMÄNTÄ (Lähestyy pöytää). Olen minä monesti toivonut jotakin muutosta
meidän elämässä. — Nyt näyttää toiveeni toteutuvan, ja sinä lapseni
olet jo kumminkin pelastettu. Sitähän olenkin hartaasti odottanut. Näin
on sallittu käyvän. Me vanhukset saamme elää rauhassa talouden huolista
ja murheista, — elämän iltaa odottaissa. Täyttäkää te toimenne tässä
talossa toisella tavalla, kuin me olemme sen tehneet vanhanaikuisella
viisaudella. Seuratkoon onni teidän pyrintöjänne ja siunaus olkoon
yrityksissänne!

ISÄNTÄ. Selman sanat soivat korvissani niin kummallisesti ja minä
tunnen jotakin soimaavaa niissä; mutta myöhäistä se taitaa olla ”kuin
Ison Liisan rukous”. Olen joskus ollut luopumaisillani vanhoista isiltä
perityistä juomatavoistani. Ei se kuitenkaan ole tapahtunut. Nyt luovun
väkevien nauttimisesta. Kyllä jo ymmärrän. Vanhuus ja kokemus saa
minunkin päähäni raittiuden hyödyn. On se vienyt, — viina on vienyt
meiltä monta markkaa. Ei yhtään markkaa ole se tuonut. Kyllä niin on.
On kai? Vai eiköst’ vai eiköst’.

TOIVOLA (Hartaasti). Siunattu olkoon tuo jalo päätös! Tässä
talossa ei siis viina vallita saa. — Luojan avulla hävitköön se
naapureistammekin. Sen sijaan saamme kyllä terveellisiä ja ravitsevia
nautintoaineita. Viinan hinnalla toimitamme terveysopillista ja muuta
hyödyllistä kirjallisuutta asuntoomme. Kahvistakin koetetaan irtaantua,
sillä ei sekään ole terveellistä. Parempi hyvänmakuinen yksinkertainen
kotimaisista aineista valmistettu juoma on. Sillä tavoin säästämme
pienet pennimme kotinurkissa tulevaisuuden varaksi. — Muorilta ja
vaarilta ei myöskään ravinto puuttuman pidä, kun vain sovinnossa elämme
ja yhteistä hyvää harrastamme.

ISÄNTÄ. Olkoon niin. Saammehan kumminkin ruokaa, jota tietysti
tulevakin on näin vähäisestäkin talosta pienelle perheelle.
Tuhlaamiseen eivät talon varat riitä. Jos olisin minä säästäväisempi
ollut ja ennemmin viinasta luopunut, niin saisin muijani kanssa nauttia
vanhoilla päivillämme koottuja varoja; mutta ne ovat menneet. Silmät
aukenivat myöhään.

TOIVOLA. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Onni on tapahtunut
vihdoinkin.

ISÄNTÄ (Liittyneenä Selman ja Toivolan käsiin). Ei meillä hätää tule.
— Kiitollisena toivotan onnea ja menestystä teille molemmille.

TOIVOLA (Selman kanssa käsikkäin). Kiitoksia siitä! Toivokaamme niin!
(Lausuu eli laulaa):

Taisteluun, veli ja siskoni sorja,
Kevät on kaunis ja mieli on norja,
Suomen onnea puolustamaan
Kurjuutta vastaan tappelemaan.

Lemmitkö kansaasi, ystävä kulta?
Toimihin astu! Sen vaativi sulta
Suomesi, kansasi, syntymämaa;
Hyljätä sitä et koskaan saa.

Tiedämme, missä on kansan voima,
Oommehan selvillä, veljeni oiva;
Mutta, jos raakuutta punnitsen,
Tunnemme myöskin juuret sen.

Terveeksi elpyy kansasi suonet,
Turhaan takoovat turman juonet,
Raitis kun kaikki mun kansani on,
Silloin on Suomi jo voittamaton.

Sotahan siis, sinä veikko ja sisko,
Elä kurjuuteen kansaasi — — kisko!
Kiirehdi: tyhjäksi turmion teet,
Monen silmään luot ilokyyneleet.

(Esirippu laskee).