Nireus. (Kaunein kreikkalainen nuorukainen Trojan sodassa.)
Tersites. (Pahasuinen kreikkalainen sotilas edellämainitussa
sodassa.)
Menippos. (Kyynillinen filosofi.)
Nireus: Tuollahan on Menippos. Hän päättäköön, kumpi meistä on
kauniimpi. Suoraan sanoen, Menippos, eikö sinusta näytä, että minä
olen kauniimpi?
Menippos: Ketä te olette? Se on minun ennen kaikkea tiedettävä.
Nireus: Minä olen Nireus, tuo on Tersites.
Menippos: On hyvä tietää, sillä silmilläni en voi sitä erottaa.
Tersites (kreikkalainen sotasankari Trojan sodassa, yhtä kuulu
rumuudestaan kuin pahasta suustaan): Olenpas siis jo niin paljon
voittanut, että minua pidetään sinun näköisenäsi, eikä sinun
etevämmyytesi niinkään suuri voi olla, kuin mitä sokea Homeros
väittää, kun hän sinua mainitsee kauneimpana kaikkien kreikkalaisten
joukossa; tarvitaanko enää parempia todistuksia, kun minä terävästä
pääkallostani ja harvoista haivenistani huolimatta tuomarin mielestä
olen yhtä kauniisti varustettu kuin sinäkin? Mutta tarkastelehan
vielä visummin, Menippos, ja sano sitten, kumpaistako pidät
kauniimpana?
Nireus: Varmasti toki minua, Karopsin ja Aglajan poikaa, minua
miesten kauneinta, joka Ilioniin lähti.
Menippos: Et varmaankaan ole kaunein manalaan tulleista, niin
minusta tuntuu. Luunikamat ovat samanlaiset, sinun pääkallosi ja
Tersiteksen pääkallon välillä ei ole muuta erotusta, kuin että sinun
tuntuu olevan mureampaa lajia; sillä se näyttää kovin heikolta ja
naiselliselta.
Nireus: Kysy nyt Homerokselta, minkä näköinen minä olin, kun
akaijalaisten kanssa läksin Trojan sotaan.
Menippos: Unelmia vain, hyvä Nireus! Minä en muuta tiedä kuin minkä
näen ja minkänäköinen sinä nyt olet; minkälainen sinä silloin olit,
siitä ne päättäkööt, jotka silloin elivät.
Nireus: Enkö minä siis täällä manalassa ole sen kauniimpi kuin
muutkaan, Menippos?
Menippos: Täällä ei kukaan ole kaunis, et sinä eikä kukaan muukaan;
kuolleitten valtakunnassa ovat kaikki samannäköisiä.
Tersites: Minä en omasta puolestani kaipaa mitään muuta.
⸻
Kreikkalaisten kauneudenkaipuu ei näy Lukianoksessa saavan
vastakaikua. Kreikan kansan luonteeseen kuului hakea kauneutta
kaikkialta. Kauneuden tavoittelu oli elämän tarkoitus. Mutta
kyynilliset filosofit olivat taas asettaneet rumuuden, likaisuuden ja
raihnaisuuden elämän tarkoitukseksi. — Sentähden Jumalan poikakin
usein vanhoina aikoina kuvattiin maailman rumimpana miehenä.