Karon. (Manalan lautturi.)
Menippos. (Filosofi, koira.)
Hermes. (Jumalien sanansaattaja.)
Karon: Maksa pois piletti, konna!
Menippos: Huutanet mitä huutanet, en maksa!
Karon: Maks’ pois, minä sanon; luuletko sinä, että minä sinut tästä
ilmaiseksi vien.
Menippos: Kellä ei mitään ole, eihän se mistä maksa.
Karon: Kukapa maailmassa niin köyhä on, ettei se omista
viiskolmattapennistä?
Menippos: En tiedä onko sellaista; itsestäni tiedän, ettei minulla
sitä ole.
Karon: Saatana soikoon, tukin sulta suun, jollet maksa.
Menippos: Niinpä minä sauvallani murskaan sinun kallosi.
Karon: Aiotko sinä näin pitkän merimatkan tehdä maksamatta
penninpyörää?
Menippos: Hermes, joka minut tänne kuljetti, maksakoon minun
puolestani.
Hermes: Jumalan nimessä! Kyllä kai tämä virka kannattaisi, jos
vielä kuolleitten puolesta rupeaisin makselemaan.
Karon (Menippokselle): En päästä sinua paikoiltasi.
Menippos: Olkoon menneeksi, vedä sitte lauttasi maihin ja odottele
aikasi, mutta mitenkä tahdot, että minä maksaisin, minulla kun ei
mitään ole?
Karon: Etkös tiennyt, että sinulla piti olla raha mukanasi?
Menippos: Tiesin kyllä, mutta minulla ei ollut mitään. Mitä? Enkö
minä köyhyyteni takia olisi saanut kuollakaan?
Karon: Sinäkö saisit ylvästellä, että pommilla olet manalaan
päässyt?
Menippos: Enhän nyt aivan ilmaiseksikaan, hyvä herraseni; autoinhan
pumppuamisessa ja soutamisessa ja olin ainoa matkustaja, joka en
voivotellut.
Karon: Ei tällä ole mitään tekemistä maksun kanssa; sinun täytyy
viiskolmattapenninen päästää, ei muuten parane.
Menippos: En tiedä muuta neuvoa kuin että lasket minut takaisin
elävien joukkoon.
Karon: No se se vielä puuttuisi; saisin selkääni Aiakokselta
(manalan portinvahti).
Menippos: No jätä minut rauhaan.
Karon: Näytä nyt edes, mitä sinulla on eväskontissasi?
Menippos: Härkäpapuja ja talkkunaa.
Karon: Mistä turkasesta sinä olet tuon koirankuonolaisen,
hävyttömän miehen kopannut, Hermes? Niin kauan kuin ylikulkua kesti,
ei hän hetkeäkään pitänyt suutaan; hän haukuskeli kaikkia muita
matkustavaisia ja lauleskeli hulluja lauluja, silloin kun muut
voivottelivat.
Hermes: Etkö tiedä, Karon, minkä suuren miehen sinä olet tästä yli
kuljettanut? Hän on ”vapaaherra” sanan ahtaimmassa merkityksessä,
eikä välitä kestään tään taivahallista; sanalla sanoen: hän on
Menippos.
Karon (Menippokselle): Outahan, kun sinut kerran vielä tapaan —
Menippos: Niin kerran! Milloinka luulet minut toisen kerran
tapaavasi?
⸻
Niin yleinen oli tuo vanha luulo, että lautalla mentiin tuonelaan
ja että lauttaraha piti maksettaman, että se kristikunnassakin
sai jalansijaa. Ruotsissa on kaivettu esille hautoja 1600-luvun loppupuolelta,
joista on löydetty pieni hopearaha ruumiin hampaitten
välistä.