Kiljusen poikien jouluaatto

Kiljusen molemmat pojat, Mökö ja Luru, olivat joululomaksi tulleet
kotiin kaupungista, jossa he kävivät koulua. Pulla, tuo heidän pyöreä
ja paksu villakoiransa, oli ollut aivan hurjana ilosta nähdessään taas
molemmat pojat.

Mökö ja Luru tuumivat kovasti, mitä he antaisivat äidilleen
joululahjaksi, sillä jotain aivan erikoista he tahtoivat antaa. Kauan
tuumailtuaan päätti Mökö antaa elävän kissan ja Luru pienen koiran.
Kissa saisi pyydellä hiiriä ja koira olla äidin seurana, kun Pulla
vietäisiin poikien mukaan. Kylästä he olivat ostaneet nämä molemmat
elukat, ja jouluaattona siinä hämärän tultua meni kumpikin lahjaansa
noutamaan.

Kiljusen kotona oli kaikki rauhallista, sillä eihän kukaan edeltäpäin
tiennyt, mikä merkillinen jouluaatto oli tulossa, niin merkillinen,
että kaikki Kiljusen seikkailut Helsingissä eivät olleet mitään sen
rinnalla.

Mökö meni korilla noutamaan kissaa, ja toisella hiukan suuremmalla
korilla meni Luru koiraa noutamaan, ja samaan aikaan he kumpikin
palasivat matkaltaan. Yhdessä he sitten astuivat saliin, jossa pöytä
oli katettu jouluateriaa varten. Koko talon väki oli koolla, oli vain
poikia odotettu.

— Tässä on äidille joululahja, sanoi Mökö ja avasi korin, jossa kissa
oli.

Kissa hyppäsi lattialle, ja Kiljusen rouva parkaisi pahasti. Ei hän
kissaa pelännyt, mutta kun se tuli niin äkkiä, niin hän ei voinut olla
huutamatta. Ja kun Kiljusen rouva huusi, niin kyllä se kuului.

— Tässä on toinen lahja, sanoi Luru ja päästi koiran korista.

Koira näki kissan ja kissa näki koiran, ja kun ne kaksi eivät koskaan
ole olleet hyvässä sovussa, niin mitä ne nytkään olisivat sopineet.
Kissa hyppäsi pöydälle ja koira hyppäsi haukkuen jäljessä. Ja kun
pöydällä oli paljon tavaraa, niin mitä ne sitä olisivat joutaneet
varomaan. Kissa astui ensin keskelle voiastiaa, koira kaatoi
maitokannun. Sitten hyppäsi kissa suureen liemimaljaan, josta se aivan
märkänä loikkasi pois. Koira kaatui puurovatiin ja pääsi vihdoin
pöydälle, vaikka aivan valkoisena riisiryynipuurosta. Ja koira haukkui
ja kissa sähisi ja koko Kiljusen perhe huusi. Oli siinä taas elämää
yhdeksi kertaa!

Isä Kiljunen meni ajamaan näitä eläimiä pöydältä pois ja siinä
ajaessaan kaatoi kaiken sen mitä kissa ja koira eivät vielä olleet
ennättäneet kaataa. Kissa hyppäsi pakoon ja suoraan isä Kiljusen pään
päälle, mikä ei suinkaan tuntunut hauskalta, kun se painoi kyntensä
päähän kiinni. Äiti Kiljunen oli ottanut hiilihangon ja koetti sillä
lyödä koiraa, mutta ei osannutkaan koiraan, vaan sen sijaan kaikkiin
muihin. Hän löi isä Kiljusta vatsaan, Mököä päähän, Lurua selkään ja
itseään hyvin moneen paikkaan. Kissa hyppäsi nyt permannolle ja kiipesi
suuren vaatekaapin päälle. Pojat koettivat ajaa sitä sieltä pois ja
kaatoivat kaapin, jolloin kaikki, mitä sen päällä ja sisällä oli, vieri
pitkin permantoa. Tällä ajalla löi äiti Kiljunen kattolampun
säpäleiksi, jolloin huoneessa tuli aivan pimeä. Pimeässä meni kissa
äiti Kiljusen hameitten alle piiloon, josta tämä niin pelästyi, että
kiljaisten kaatui kumoon. Koira juoksi permannolla poikia pakoon. Mökö
ja Luru kompastuivat äitiinsä ja isä Kiljunen heihin. Ja siinä nyt koko
herrasväki makasi yhdessä kasassa.

Silloin avautui ovi ja kissa ja koira pääsivät pakenemaan. Oli siinä
huoneessa oikea joulujärjestys, kun taas valoa tuotiin, huonekalut
kumossa, kaikki astiat pöydältä maahan vedettynä ja säpäleinä.

Tällä aikaa pakenivat kissa ja koira keittiöön. Siellä oli Pulla, joka
tietysti nosti heti aika mellakan. Kissa pakeni avoimeen uuniin ja
joutui paistinpannuun, ja kun palvelijatar samassa pani uunin kiinni,
niin sinne se kissa jäikin. Pulla pakeni sitä uutta koiraa pöydälle, ja
kun pöydällä oli taikina suurta kaakkua varten, niin kompastui se
siihen, ja kun se siinä pyöriskeli, niin tarttui se yhä enemmän
taikinaan ja lopulta se jäi aivan sen sisään. Palvelijatar ei siinä
hädässä mitään huomannut, vaan otti käärön ja pisti sen uuniin
paistumaan.

Nyt talossa oli äkkiä aivan hiljaista. Kaikki ihmettelivät minne se
uusi kissa ja Pulla olivat kadonneet, mutta niitä ei löydetty mistään.

Kun se uusi koira oli pesty puurosta puhtaaksi ja pöytä uudelleen
katettu, niin alkoi Kiljusen herrasväki syödä päivällistään.

Kun paisti tuotiin sisään, niin huomattiinkin, minne se uusi kissa oli
joutunut: se oli kokonaan paistunut paistinpannussa. Ja kun suuri
joulukakku kannettiin pöytään, niin löytyi Pulla sen sisältä. Se oli
aivan pyörryksissä, mutta virkosi jälleen henkiin, josta poikien ilo
oli hyvin suuri.

— Pullasta oli vähällä tulla oikea pulla, sanoivat pojat.

Ja siinä he olivatkin aivan oikeassa.

Tällainen oli Kiljusten jouluaatto.