Rehtrim borti

Siit o jo mond kymmend vuatt maaliskuu kulunnk, ko meijä naapurkaupungi rehtor
heräs yks aamu siihe, ett häne frouas ja piikas siunasiva ja
kläppäsiväk köökis.

— Ny o vissin giss tyhjendännk kreddsnekan daikk kaffepann giähunn
ylitt, taikk jotta muut semmost piänd tapattunnk, ko noi ihmetellä,
ajattel rehtor, haukottel ja katos kelloas. — Se ol vast pual seittmä
ja konei hänen darvinnt tänäpä ollk koulus ennengo yhdeksäld, ni hän
gääns kylkkiäs ja koitt nukku viäl yhde hiuka.

Mutt siins samas avatti ovi ja häne frouas tul sisälls silmäp pystös ja
kysys: ”Oleks herell?”

— Ole mnää herell. Kyll te vaa siit murhett pitän olett, ett mnää
herell ole. — Mikä siäll ny jällt tapattunn on, gon de niin gamala
meno pidätt?

— Semmost meill ny o dapattunn, ett meijäm borti ovap poijes. Ei
jälkkiäkkä näy niist.

— Kuis snää sanosi? Meijäm borti! Mikk porti?

— Oikke ne meijän dalom borti. — Nii ovak kadonnk kon gaste.

— Semne ei ol mahdolist, rehtor sanos, hyppäs ylös sängyst ja rupes
kiiruman gautt vaatettama ittiäs. — Kuka meijäm borti viänn olis?
Teijä o silmisän vika.

— Ei mar olekka. Stiinam bit menemä äskö juur avamam borti ja ko hän
dlee portivajaha, ni hän jää seisoma niin gon gohko, konei portej enä
lainkka ollukka. Hän garas koht ilmottama mnuull asja ja sitt meni
mnääkim bortivajaha. Ja kyll vaa asi nii o, ett kadonn ova meijäm
borti. Ja jos es usk, ni menk kattoma.

— No mene mnää, menen gaiketakki mnää sinnk kattoma ja mnää ajattle,
ett kyll portis siäll ovap paikoillas. Ei teijä silmistän ennengä olt
tarppeks appu oll.

Se sanottuas rehtor oliki jo saanns saappas jalkkaha ja hän läks aika
kiäru ulos ovest porteijas kattoma.

Mutt ei niis pali kattomist oll. Tiäsäs ne oliva. Kyll hän sen goht
näk, ett vaimväki tällk kertta ol oikkjas.

Ja nii ol sitt jällt tämäkin gaunis keväpäev rehtri elämäs alkann
harmill ja vastongäymsell.

Hän men sisällk, kävel ettittakasi laattjall ja ol kiukkune, nii ett
vallan gihis. — — ”Ett nep pahukse uskaldava laitta mnuullt tämmöst
harmi ja tehd mnuu naurualaseks koko kaupungis. — — Mutt kyll hes
saava viäl kattut tätä tekkoas, se mnää takka.”

Rehtor ol vähitelle saann veres kiukust kiähuma nii, ett kom biik toi
aamukaffett rehtrill, ni ei häne jalkas tahtonn enä oikken gantta händ
ja hamppat tärräsivä häne suusas, niingo häne olis kova vilu ollk, ko
hän näk rehtri näin guahuksisas.

Yhtäkki rehtor sitt joi kaffes eik odottannt toist kuppiakka, niingo
hänen dapas ai enne oli ol, muttkon giirutt tambuurihi, heitt
päälisjaku ylles ja läks ulos. Siin ol vastpäät rehtrin dalo semnen
goju, misä myyttin gaffett ja nisust ja yht ja toist piänd tavara. Yks
nuar flikk siin myymsen doimeis ol. Sen dyyijö rehtor men ja kysys
kiukkusest ”Kuka meijän dalom borti vei tänäp aamust?”

— Em mnää vaan diäd, herr rehtor, mittän deijäm borteistan. — Ovak
nep pois?

— Ova nep pois. Ja täsä ei aut mikkä vikuroittemine, muttko snää sanok
kaunist, kukk meijän goulum bojist ne veivä. — Kyll snää vaan diädä.
Ja koitast salat se asi, niis nääk, kuis snuun gäy. — Kas nii, rupp
luettlema vaa heijä nimes.

— Em mnää tiäds siit asjast mittä. Juur mnää tähän dlii. Hiljastusi
näättäk tänäp aamusten, go mnuun däydys ens karat hakema Reilanderi
mummut hiäroma meijä mustri jalkka, ko —

— No niin, gyll poliisis saavas sitt tulls snuu kuulustleeman, goskas
tee ittes noin diätmättömäks mnuu edesän, rehtor sanos ja läks toisse
naapurtalohon gysymä, ett olik siällk kukka nähnk, ko rehtrin dalom
bortik korjattiin diätmättömihi.

Ei olls siälläkkän gukka nähns stää toimitust ja ymmärtä se, ett
rehtrin giukk vaa yldymist päi ol tämsis olois.

Turha rehtri frouaki stää koitt lauhdutta. Ei rehtor ottanns semssi
yrityksi kuulevin gorvihis, muttkon gävel ettittakasi laattjall ja
hokes: ”Ja ajatell, ett koko naapurkund o heijäm bualellas! Ei kukka
ilmot, kosk se on deht ja kukk se ovat tehn, vaikk hek kyll sen
diätävä. Ei suuri talombortej sendä nii hissuksis piilohon guljetet,
ettei stää kukka nää eik kuul.”

Semssi oikke rehtor puhel siks, ett tul aik mennk kouluhu. Siäll hän
sitt koht juttel virkveljilles, mimse hävittömän dyä nek koulpoja
olivat taas tehn hänell ja käsk koko opettajkunnan gokkonttuk keli 6
ehtopuallp päättämä, mitä nyt tehdä, ett saadais syylisek kii ja mimne
rangastus niill anneta.

Mutt kotti mennes hän men jäll ahdistama stää flikka, ko siin naapris
nisussi ja muut piänd tavara myys ja käsk hänen dunnusta vaa ilma muut,
kuka ol viänn rehtrin dalom borti.

Mutt flikk sääkkräs, ettei hän diäd asjast mittä.

Rehtor ol sendä vakutett, ett kyll se flikam baha se vaan diäs ja päätt
tull ehtopuallppäevä koulu mennesäs händ jällk kovittama.

Mutt se reis jäi tekemät, sillett ko hän ehtopuallppäevä ol saannp
paltto ylles lähtiäkses koulmatkall niin dlee hirmuse lihav,
punaposkine madam häne ettes ja sano: ”Kuulkkast, rehtor, jos ett te
lakk tota meijä Ruussat tuallp puadkojus ahdistlemast, ni mnää
näytängin deillk kaikk taevan dähde.” Ja siins samas se mamm pist
nyrkkis rehtri noka all. Eik se ollukka mikkäm biän luukasa, se nyrkk.

— Nii, nys sen diädätt sitt! Ja aviiseihi mnää kans kirjota, ett tek
käytt meijä flikka ahdistamas ja kysy siink kirjotuksesan, ett mikä on
darkotus oikke.

Semssi ai se muij puhel ja rehtor kiitt Jumala, ett se tämä sanottuas
läks pois tekemät se enemppä paha. Ja kyll Ruussa nys sai jääd rauhaha
hänest.

Kouluhun gokkonusivas sitt vähitellen gaikk opettaja ja oliva vallam
bois ittestäs, ko semnen gamal tyä ol teht.

Latina opettaja meinas, ett koulpoja vähitelle vajovat takasi semsse
huligaanmaisuttehen, go sata vuatt takasi ol oll vallam bääll ja
voimisteluopettaja ol sama miäld. Mutt ryssän giäle maister, ko ol vanh
merikapteen, eik oikke hyvi osanns suami, ei sanonn mittä muut ko ett:
”niitä pitää tepsiä.”

Ja stää miäld kyll olivak kaikk muukki. Het tiäsivä, näättäk, ett
”tepsiä” ol sama ko rangast ryssä opettaja sanakirjas.

Nii ett ”tepsitt” oikke siin olis mielelläs, mutt ketä? Rehtor ol jo
pitkim bäevä pitännt tutkimust poikkatten gans, mutt ei kukka heist
ollt tiätvännäskän goko jutust. Sanosiva vaa, ettei he olk kuullukka,
ett rehtorim bortik kadoksis ova. Rehtor ilmott tämä asja virkveljilles
ja kaikk myänsivä, ett se ol kiper paikk ja osott, kuis syvälttäm boja
oliva langennp pahude valttaha.

Laskeno-opettaja koitt sendä sanno, ett o siin jottan gaunistakkin, go
nep poja noi yksmiälissi ova, mutt kyll hän siit puhestas sai kuullk
kunnjas.

Ko opettajatten gokkous sitt ol päättynn, ni ryssän giäle maister sanos
rehtril, ett ”Mennäst tonn joe jäällk kattoma stää paikka, mist
oluprykkihi o jäit otett. Katota, eik siäll näy mittä jäljej niist
porteist. Mnuu ajatuksen o, nääks, ett siit suurest avanost nes snuum
borttis om bistett jää all ja ett nek kryssäilevä nyp Pohjalahti
kohde.”

Mitäst täst. He meniväs sitt sinn jäällk kattlema, ett näyisik siäll
mittä jäljej porteist. Ja ol oikke siälls syvä vaot tiäviäres, ko ryssä
opettaja sanos selväst osottavas, ett siit porti oliva laahatu
avanttoho.

— Ai, ai, niitä hunsvotteja. Kyllä niitä pitää tepsiä, ryssä opettaja
lopett todistelus.

Koko viikom bäeväs se jälkke rehtor sitt kuulustel koulum bahimiks
vikureiks tunnetuj poikki ain golmatt luakka myäde alaspäi, mutt ei
syylist vaa saatt esill ja nii rehtor sitt taas käsk virkveljes
kokkonduma ja kysys, ett mitä heijä miälestäs nyt tehdä.

Ei siihen gysymyksehen gukka vastann ens mittä, mutt viime
voimisteluopettaja kröhäs kerra ja sanos: ”Kosk he ova nii jukopäissi,
ettei het tunnust, kukk ovas syylissi, niin gärsikkö syyttömäs sitt
syylistem bualest ja mnää ehdota, ett joka viides poik koulun golmeld
yliseld luakald saa rangastukse.”

— Se on hyvä, niitä pitää tepsiä, ryssän giäle opettaja siihe sanos.

Mutt sillo nous laskeno-opettaja ylös ja sanos: ”Olettak te ny vallam
böhkössi. Ruppett rangasemam boikki, vaikkett lainkkan diäd, ovak het
taikk jokku muu hultteme viännp portit tiähes. Semne ei käyp päis. —
Mnää en gummingan dahd ollf fölis, ko semssi tyhmi päätöksi tehdä.”

Ja laskeno-opettaja vet paltto ylles ja läks pois täydes kiukus.

Ne muu jäiväf fundeerama asja ja vaikk hek kaikk olivas stää miäld, ett
turha nuuga se laskeno-opettaja o näis kysymyksis, ni hep päättiväs
sendä odotta viäl viikko, ennengo voimisteluopettaja ehdotus pannan
gäytänttöhö. Taita asi selvet paremi siks, he meinasiva.

Mutt ei se seljenn yhtikäm behu sill viikoll, ennengo vast viimesen aamun
.

Sillo rehtor jäll heräs siihe, ett häne frouas ja piikas siunasiva ja
kläppäsiväk köökis. Ja ko rehtor stää heijän gohinatas hiuka aikka ol
kuulustell, ni hän huamas, ett siäll ol miäsääniki joukos.

Hän nous ylös, raott kööki ovi ja sanos: ”Koittakkast oll vähä
hiljaksis siäll. Te huudatt nii, ett häirittett koko korttelkuntta. —
Pahustak tes siinn ny jäll äkseeratt? — — Jaaha, siäll o näämäs
Kytökorpiki. — Mitä asja teili o?”

— Toi net teijäm bortik kotti ja tlii makso ottaman, go mnää nep
paikann ole.

— Kui, meijäm borti! — Tekköst nes sitt veittäkki!

— Mnää oikke ne vei. Eiköst rehtor muist, ett meills syyssuvest ol
kesknäs semmost juttu, ett ko mnuullp passa, ni mnää ota ja laita net
teijäm borti.

— Jaa, jaa, tais kyll ollakki siit puhett.

— Ol händ. Ja ko mnää täsä tuanan gäve viämäs heini aamujunaha, ni
mnää palates pisti nep porti rekkehen ja vei nek kotti. Ja ny ne o
reedas ja ko ne viäl saava maali niskahas, ni ne ova niingo uude jäll.

— Pahus sendä! Miksett tet tulls sanoma meill, ett te nep porti veitt.
Ny me ole eppäill, ett koulpoja oliva viänn ne jokkehe ja tänäp heit
olis rangast siit, jos ett te olis tuannp portej kotti.

— Vai semssi te luulitt ja meinasitt poikki rangast. — — No, ei olis
paha tehn, vaikk ne junkkri olsivak kerra saann vähä ylimäärästäkki.
Kyll niitte niskas nii mond pahuden dekko o, ett ei olis lainkka
haitann, vaikk kerra olis heit löylytett semsestäkkin, gon ei he mittän
diäd! — Ei olis tehnp paha, ei maare. — Juu-u ja nelikymmend ja kaks markka
mnää sitt vaadeisi vaevastan.

Rehtor makso Kytökorvem balka ja rupes sitt fundeeraman, guik
klummiloissem baikkaha hän ny ol joutunn. Raskaill asklill hän sinä
aamunk kouluhu men ja viäl raskamall miälell hän ol, ko hän ilmott, ett
hänem borttis oliva oll laillsill retkill ja tuaduk kottit
tänäp aamust. Häne ol vaikki kattos stää suuttmust, ko loist
voimisteluopettaja silmist ja stää sääliväist naurun garett, ko
leikittel laskeno-opettaja suupiälis. Eik händ lainkka lohduttanns se,
ett ryssän giäle opettaja kokkouksem bäättäjäisiks sanos: ”Kaikissa
tapauksissa niitä olisi pitänyt tepsiä.”