Toinen näytös.

Isohko huone kylpylaitoksen ravintolassa. Ovi taustalle, samoin
vasemmalle. Oikealla kaksi sivuhuoneisiin johtavaa ovea. Sohva,
pöytä, tuolia.

Ensimäinen kohtaus.

Kannel tulee ovesta vasemmalta. Istuu sohvalle ja sytyttää
paperossin. Haukottelee. Soittaa pöytäkelloa. Ei kukaan tule.
Soittaa uudestaan, kiivaasti. Ei kuulu ketään.

KANNEL. No sehän nyt on merkillistä... (Soittaa kauan ja kiivaasti).

VAHTIMESTARI (huomattavasti liikutettu). Tullaan tullaan.

KANNEL. Tässä taitaa saada soittaa kirkonkelloja, että te kuulisitte.

VAHTIMESTARI. Kisperviiniä? — Jaha, aivan heti.

KANNEL (naurahtaen). Tuokaa minulle portviiniä.

VAHTIM. Häh?

KANNEL (ärjäisten). Portviiniä!

VAHTIM. Portteria, jaha, aivan heti...

KANNEL. Ei kun portviiniä, port-vii-niä!!

VAHTIM. Jassoo portviiniä? No miksei herra sitä heti sanonut? —
Aivan heti. (Menee ja palaa takaisin). Pitääkö; olla limunaatia
mukana? (Kannel tekee myöntävän liikkeen. Vahtimestari poistun).

II kohtaus.

POROMÄKI (ovesta taustalla. On epävarma jaloillaan. Ei huomaa
Kannelta). Yksin, sano Juhani Aho. (Laulaa):

Yksin olen tääll
kuin lintu puitten pääll.

(Tanssii ja höpisee itsekseen).

KANNEL (nauraen). Bravo! Hyvä! (Poromäki hyppii ja näpäyttelee
sormillaan jotain ilmassa olevaa).

KANNEL. Bravo, bravo! Täydellinen diliriumi.

POROMÄKI (lähenee häntä ja katsoo tarkkaan). Halloo! Kuka puhuu?

KANNEL. Etkö enää tunne.

POROMÄKI. Kas peijakas. Mitäs sinä meinaat minun tanssistani.
(Hyppelee).

KANNEL. Sinä tanssit sirosti kuin sarvikuono.

POROMÄKI. Tanssilla minä hurmasin Josefiinankin. Ja Josefina ymmärsi
minut väärin ja laittoi itsensä minun muijakseni.

KANNEL. Sinulla on jo kolmas kerta tuommoinen tanssiraivo tänään.

POROMÄKI. Se on henki, joka tulee päälle. Minä en voi sille mitään.

KANNEL. Katso vaan ettet taas saa suonenvetoa.

POROMÄKI (hieroo säärtään). Se on totta se...

(Ravintolaneiti tuo viiniä).

III kohtaus.

POROMÄKI. Terve kuu!

NEITI (nauraen). Päivää herra Posessionaatti.

POROMÄKI. Tuohon noin pöydälle, noin justiin. — Osaako Aina tanssia?

NEITI. Kyllä minä osaan.

POROMÄKI (ottaa askeleita ja kumartaa). Saanko luvan pyytää
kreivittäreltä yhtä franseesia? (Hyräilee ja tanssii neidin kanssa).

KANNEL. Bravo, bravo!

POROMÄKI. Mitä kreivinna pitää minun tanssistani? (Saa
suonenvetokohtauksen jalkaansa). Ai peijakas! (hieroo). Aina, tämä on
niin sanottua suonenvetoa, ai, ai, perhana, anteeks että minä sanon
perhana, äh...

NEITI (nauraen). Minun täytyy mennä.

POROMÄKI. Siis hyvästi oi armas kreivinna. Ja vielä syleily. Ja
sitten hyvästi, iäksi! (Saattaa ontuen ovelle, kuin franseesissa).
Hyvästi Julia! (Neiti menee).

IV kohtaus.

KANNEL. Sinä polveudut markiiseista, Iisakki!

POROMÄKI. Taidan pianaikaa. Mutta hyvin kaukaa. — Peijakkaan sievä
tyttö. Ei anna paljo perää Josefiinalle.

KANNEL. No, maljamme!

POROMÄKI. Maljamme! Eläköön Josefiina. (Juovat). Elämä on kuin
silkkiä. Katsos ystäväiseni minua. Minä olen Iisakki Poromäki minä,
nainut mies. — Ä-älä mene koskaan naimisiin, ainakaan Josefiinan
kanssa. (Huutaa). Aina! Aina!

V kohtaus.

NEITI. Tässä minä olen.

POROMÄKI. Aina, teidän armonne, samppanjaa tuonne huoneeseen, paljo.
(Neiti menee).

VI kohtaus.

POROMÄKI. Katsos ystäväiseni, minä en viime kesänä saanut virkalomaa,
mutta nyt minä sain, suurella vaivalla...

KANNEL. Sinä olet vähä tohvelin alla.

POROMÄKI. No no, kaikilla on heikkoutensa. Huomenna lähdetään täältä,
huomispäivänä.

KANNEL. Kun Josefiina tulee. — Mennään laivalla. Nähdään siniset
selät ja sininen taivas. Ja pilvet rientävät — —

POROMÄKI. Kuin kolme krokotiiliä. (Neiti tuo samppanjaa. Poromäki
alkaa hyppiä ja tanssia).

KANNEL. Katso, ettet saa suonenvetoa!

POROMÄKI. Terve! (Juovat). Eläköön Josefiina!

KANNEL. Minä tahtoisin nähdä Josefiinan naaman, kun hän saa kuulla
sinun matkustaneen.

POROMÄKI. Meidän matkustaneen.

KANNEL. No niin, meidän matkustaneen.

POROMÄKI. Se on tämmöinen näin, kas näin.

KANNEL. Ja sitten minä tahtoisin nähdä sinun naamasi, kun sinä taas
tapaat Josefiinan.

POROMÄKI. Jaa minun. E-ei puhuta mitä.

KANNEL. Se on tämmöinen näin. Kas näin.

POROMÄKI. Ä-älä nyt maalaa pirua seinälle...

KANNEL. No no, leikillä minä vaan. Mutta mihinkäs se sinun vanha
koulutoverisi on joutunut? — Se suuri juoppo.

POROMÄKI. Kyliä se vielä tulee.

KANNEL. Mikäs se oli taas sen nimi? Joku Skål tai Kål...

POROMÄKI. Skål se oli, Skål (ottaa lasin). No, skool, mutta ä-älä
puhu enään Josefiinasta. (Juovat).

VII kohtaus.

ELPYVÄ (ilmestyy ovelle). Hyvää päivää, hyvät herrat! (Helenius
ilmestyy).

HELENIUS. No päivää taas, mitä kuuluu? (Elpyvälle). Molemmat hyvällä
alulla. Kun vaan saisi pysymään.

POROMÄKI. (laulaa). Sua tee-ee-erveh-diiin...

KANNEL. Te olette täällä jo?

HELENIUS. Kuten näette.

KANNEL. Kaikki?

HELENIUS. E-hei! Me kaksi vaan. Me lähdimme hiukan ennemmin.

KANNEL. Ja muut tulevat huomenna.

HELENIUS. Vasta ylihuomenna sanoivat tulevansa. Ehkä ennenkin, eihän
niistä naisista tiedä.

ELPYVÄ. Niin, eihän niistä tiedä.

POROMÄKI (Elpyvälle). Kuin kukka kuolee, haihtuu pois, niinkuin ei
ikänäns elänytkään hään ois, niin myös mä elänyt oon pois... jos vois.

KANNEL. Niin että sois. No, eläköön nyt taas. (Juovat).

HELENIUS (Elpyvällä). Hyvin käy. (Ääneen). Herrat ovat hyvällä
tuulella.

POROMÄKI. Eli hyvässä tuulessa. Nyt juodaan tuliaista. (Täyttää
laseja ja kohottaa omansa). Hyvät herrat (kaikki ottavat lasinsa).
Terve tuloa! Maanviljelys on jalo viljelys. Ja maanviljelijä on
parhain ihminen maailmassa, oli hän sitten nainut tai naimaton. Sillä
hän viljelee maata...

KANNEL. Eläköön maa! Pohjaan, hyvät herrat, pohjaan! (Juovat). Oikein
hauskaa, että tekin, hyvät herrat, tulitte tänne. Meidän täytyy nyt
juoda vähän parempaa. (Menee sivuhuoneeseen),

POROMÄKI (alkaa olla hyvin päissään). Onko Josefiina kovin itkenyt
minua?

HELENIUS. Rouvallanne on ollut suuri kiire päästä tänne teidän
luoksenne.

ELPYVÄ. Hoitamaan teitä, vaalimaan sairasta.

POROMÄKI. No se sairaus alkaa jo jumalan kiitos antaa perää...

KANNEL (samppanjapullo ja laseja tarjottimella). Hyvät kerrat. Kukin
ottakoon lasinsa. Minä täytän ne. Maljamme!

ELPYVÄ (hiukan päissään). Hyvät herrat! Rakkauden jumalatar Venus
syntyi vaahdosta. Se vaahto oli samaa vaahtoa, kuin tämä. Tästä
vaahdosta syntyy myös rakkaus, lempi. Eläköön rakkaus!

POROMÄKI. Ja Josefiina. (Kaikki juovat).

KANNEL. Se oli lyhyt, mutta kaunis.

POROMÄKI. Josefiinako?

KANNEL. Ei kun runoilijan puhe.

POROMÄKI. Eläköön runoilija!

KAIKKI. Eläköön! (Juovat).

ELPYVÄ. Minä kiitän teitä tunnustuksestanne, hyvät herrat. Minä olen
sitä vielä vastaiseksi saanut niin vähän, ja minä olen sille heikko,
niinkuin kaikki ihmiset. Minä juon teidän maljanne!

HELENIUS. Pohjaan, pohjaan, (Juovat).

POROMÄKI (aivan päissään). Mi-minä hu-oomaan, että te o-lette ko-oko
miehiä, te mo-olemmat. Mi-minä o-olen pitänyt teitä a-akkoina...

KANNEL. Minä yhdyn edelliseen anteeksipyytävään tunnustukseen. Nyt
minäkin kunnioitan teitä.

HELENIUS (syrjään Elpyvälle). Kohta he ovat täällä.

ELPYVÄ. Minä annan heille palttua. (Kanteleelle). Herra Kannel,
sallitteko, että minä sanon teille pari sanaa.

KANNEL. Vaikka viisi. (Elpyvä vie Kanteleen syrjään. Helenius täyttää
laseja. Poromäki puoleksi torkkuu).

ELPYVÄ. Minä tahtoisin puhua eräästä asiasta... se koskee teitä...

KANNEL. Minua!

ELPYVÄ. Niin ja... ja... ja neitejä.

KANNEL. Aha!

ELPYVÄ. Niin... ja... ja minua.

KANNEL. Minä olen hyvin utelias.

ELPYVÄ. Onko teidän välillänne, teidän ja neitien, suhteita?

KANNEL. Ei mitään.

ELPYVÄ. Eikö?

KANNEL. Minä olen lähtenyt heitä karkuun.

ELPYVÄ. Minä kiitän teitä. Maljanne!

KANNEL. Minä annan heille palttua.

ELPYVÄ. Te olette hyvä mies. (Puristaa kättä).

KANNEL. Miksi te oikeastaan minua niin kiitätte?

ELPYVÄ. Niin nähkääs, minä tuota... niin...

KANNEL. Aha, te tuota niin... minä ymmärrän.

ELPYYÄ. Te ymmärrätte minun sydämeni haaveellisimman sisimmän.

KANNEL. Kyllä minä... no, onneksi olkoon.

ELPYVÄ. Te olette suuri mies, ihminen, oikein tosi-ihminen. (Puristaa
kättä. Poromäki on saanut pienen suonenvedon sääreensä). Se on niin
hauskaa kun ihmiset ymmärtävät toisensa. (Alkaa laulaa). Helmi
kaunis, loistavainen, syyydämeessä leeeempi ooon...

POROMÄKI (kieli kankeana). Niinkuin timantti vaan. Nyt pojat mennään
tuonne huoneeseen hiukan maistamaan samppanjaa. Minä menen ensiksi,
joka olen täys kapteeni. Te, jotka olette tavallisia kersanttia,
tulette jälessä. (Laulaa). Eespäin, pojat urhoolliset... (Menee
sivuhuoneeseen Kanteleen kanssa).

ELPYVÄ. Ta ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralla
ralll-lall...

HELENIUS (Elpyvälle). Älä u-unohda, mistä on kysymys.

ELPYVÄ. Lemmestä vaan! Minä muistan. Adelaide!

HELENIUS. Asiat ovat nyt hy-hyvin. He joutuvat huonoon va-valoon.

ELPYVÄ. Lempi, lempi! Sydän paisuu, kohti taivasta ja maata sinä
kohotat.

HELENIUS. Hetken päästä he o-ovat täällä. Ja meidän pi-itää olla
aivan moitteettomia.

ELPYVÄ. Niin! Me juomme heidän maljansa. Me kuiskaamme heille korvaan
runon.

KANNEL (ovessa). Lausukaa se meidän korvaamme ensin.

ELPYVÄ. Ja siksi toiseksi, me olemme erehtyneet. Herra Kannel on
kunnon mies. Hän ei ole syyllinen.

KANNEL. Vaan syytön. So, sisään nyt vaan. Posessionaatti nukkuu
muuten. (Työntää heidät sisään). Minä menen tilaamaan uutta.
(Helenius ja Elpyvä menevät sisään. Kannel ylös ovesta taustalla).

VIII kohtaus.

Josefiina ja neidit ovesta vasemmalla.

JOSEFIINA (kovalla äänellä, vihastuneena). Ei täälläkään ole ketään.

ADELAIDE. Mutta heidänhän piti odottaa meitä täällä!

THERESE. He tulevat kyllä vielä. Me olemme tulleet hiukan aikaisemmin
kuin oli puhe. (Ovi avautuu. Elpyvä katsoo. Pää heti takaisin).

JOSEFIINA (vihaisena). Iisakki ei aavista, että minä olen täällä.

ADELAIDE. Ja herra Kannel ei liioin tiedä mitään. Ah, mikä iloinen
yllätys hänelle! (Helenius katsoo ja katoo.)

THERESE. Mitä sen nyt tarvitsee olla niin iloinen!

JOSEFIINA. Ompa se hauskaa taas saada tavata minun rakasta miestäni.
(Poromäki katsoo ja katoo. Kannel samaan aikaan ilmestyy, lyö
ihmeissään kätensä yhteen ja katoo).

THERESE (katsellen pöytää). Täällä on ollut joku seura, koska tässä
on viinilaseja.

ADELAIDE. Ja pöydälle on kaadettu viiniä.

JOSEFIINA. Täällä on rikkilyötyjä laseja.

ADELAIDE. Hirveän raakaa elämää; (Josefiina menee koettamaan
sivuhuoneiden ovia, Toinen aukenee, mutta toinen ei).

JOSEFIINA. Minä menen nyt puistoon. Täällä ei ole ketään.

ADELAIDE. Ah puistoon! Siellä on niin runollista. Siellä me tapaamme
hänet.

THERESE (matkien). Siellä me tapaamme hänet!

ADELAIDE. Sinä olet raaka! (Menee kiivaasti ulos. Josefiina myös
ovesta taustalla).

IX kohtaus.

VAHTIMESTARI (Tulee vasemmalta ja alkaa korjata laseja pöydältä).

THERESE. Se oli hyvä, että minä tapasin teidät. (Vahtimestari ei
kuule, häärii vaan selin Thereseen). Onko vahtimestari nähnyt täällä
erästä nuorta herraa, jolla on vaaleat viikset ja kellertävä tukka?

VAHTIM. (Kääntyy ja huomaa Theresen). Mitä pitäs olla?

THERESE. Onko vahtimestari nähnyt erästä nuorta miestä, jolla on
vaaleat viikset?

VAHTIM. Kuinka frouva sanoi? Nuorta verta?

THERESE. Oletteko kuuro?!

VAHTIM. Häh?

THERESE (on onneton. Pontevasti vahtimestarin korvaan). Nuori mies,
vaaleat viikset, kellertävä tukka! Oletteko nähnyt?

VAHTIM. E-en ole nnnnähnyt. (Horjahtaa ja hikkaa).

THERESE. Jos te näette, niin tulkaa minulle sanomaan! Hän on minun
veljeni.

VAHTIM. Ky-kyllä minä. — Veljenne, Hi, hi, hi.

THERESE. Mitä te nauratte?

VAHTIM. I-ilman vaan, e-en mi-minä mitään...

THERESE. Minä olen puistossa. Tulkaa sinne, jos tapaatte hänet.
(Antaa juomarahaa). Pankaa mieleenne: vaaleat viikset, kellertävä
tukka.

VAHTIM. Kyllä minä. Vaaleat viikset ja kellastunu...

THERESE. Kellertävä...

VAHTIM. Kellertävä, aivan niin... minä tuon hänet prikalla neidin
eteen. (Therese menee).

X kohtaus.

Adelaide tulee.

ADELAIDE. Onko vahtimestari nähnyt erästä nuorta herraa?

VAHTIM. Kuinka mamsseli sanoo?

ADELAIDE. Eikö vahtimestari ole nähnyt erästä nuorta herraa?

VAHTIM. Nuorta herraa?

ADELAIDE. Niin — ja kaunista!

VAHTIM. Jolla on vaaleat viikset?

ADELAIDE (innostuen). Niin, vaaleat viikset. (Haaveillen). Ah, niin
sievät!

VAHTIM. Ja kellastunut tukka.

ADELAIDE. Kellertävä tukka, vaalea.

VAHTIM. Niin, kellertävä, sitä minä tarkotin.

ADELAIDE. Te olette siis nähnyt, ah...

VAHTIM. E-en minä ole nähnyt.

ADELAIDE. Ette ole nähnyt?!

VAHTIM. E-en minä ole nähnyt, mutta kyllä minä tuon sanan,
kun hän tulee.

ADELAIDE. Jos vahtimestari olisi niin hyvä. Heti kun hän tulee.
(Antaa juomarahaa).

VAHTIM. Heti kun hän tulee. Onko hän neidin veli? Hi hi hi.

ADELAIDE. Mitä te nauratte?

VAHTIM. I-Ilman vaan. Kyllä minä toimitan. Minä tuon hänet prikalla
neidin eteen.

ADELAIDE. Minä olen poistossa tavattavissa. (Menee ovesta vasemmalle).

XI kohtaus.

Vahtimestari aikoo hetken häärittyään mennä pois, mutta töytää
Josefiina Poromäkeä vastaan.

VAHTIM. Pardong! (syrjään). Taas yksi! (kohteliaasti). Etsiikö neiti
ketään?

JOSEFIINA. En minä ole mikään neiti.

VAHTIM. Pardong! Etsiikö frouva ketään?

JOSEFIINA (painavasti). Kyllä minä etsin!

VAHTIM. Erästä herraa?

JOSEFIINA (painolla). Niin, erästä herraa.

VAHTIM. Jolla on vaaleat viikset?

JOSEFIINA. Punaset.

VAHTIM. Häh?!

JOSEFIINA. Punaset viikset!

VAHTIM. Mutta kellertävä tukka?

JOSEFIINA. Tukka sillä ei ole ollut viiteen vuoteen ja kun oli, niin
se oli punanen.

VAHTIM. Jassoo, jaha. Jos minä nyt nään semmoisen herran, jolla on
punaset viikset ja jolla on ollut punanen tukka, niin minä tuon sanan
frouvalle.

JOSEFIINA. Heti paikalla. Minä annan teille (vahtim. ojentaa kätensä)
vielä muutamia tunnusmerkkejä. Se on lihavanpuoleinen ja puhuu paljon.

VAHTIM. Ee puhuu — millä kielellä, jos sais luvan kysyä.

JOSEFIINA. Suomea, ei se muuta osaa.

VAHTIM. Minä puhun myöskin enkelskaa.

JOSEFIINA. Se on minun mieheni. Heti kun näette hänet, niin tuokaa
minun luokseni, vaikka väkisin, taikka teljetkää hänet jonnekin,
taikka tehkää mitä tahansa, mutta niin että minä saan hänet käsiini.

VAHTIM. Punaset viikset, punanen tukka ollut, lihava, ei osaa
enkelskaa. Minä tuon hänet prikalla frouvan eteen.

JOSEFIINA. Minä annan teille (vahtim. ojentaa kätensä) sitten hyvät
juomarahat. (Menee. Vahtim. samoin).

XII kohtaus.

Herrat tulevat varovasti sisään. Poromäki viimeisenä ja
varovaisimmin. Hiipivät ovelle ja katsovat. Kannel tulee sisään
hänkin. Katselevät hetken toisiaan.

POROMÄKI. Nyt on piru merrassa.

ELPYVÄ. Mi-minä me-menen tuonne hu-uoneeseen ettei A-Adelaide vaan
nnnä-äkisi. Mi-minä en ole oikein re-epresentaabeli.

HELENIUS (kieli kankeana hänelläkin). Parasta se on. Minä puolestani
en pelkää näyttäytyä vaikka kenelle.

POROMÄKI. En minäkään ketään pelkää, mutta Josefiina.

ELPYVÄ. En mi-minäkään pelkää.

HELENIUS. Siltä se näyttää.

ELPYVÄ. Mmm-utta se on vasta vale.

POROMÄKI. Nyt täytyy päästä pois. Sillä jos Josefiina nyt saa minut
käsiinsä, niin se on vähä musta paikka.

HELENIUS. Synnin palkka.

POROMÄKI. Saarnaako herra lakia?

HELENIUS. Minä saarnaan mitä minä tahdon.

KANNEL. Saarnatkaa sitten evankeliumia.

HELENIUS. Mitä te tulette tässä puhumaan!

KANNEL. Sisso! Riita pois. Te näytte olevan riitainen, kun olette
päissänne. Riidellään toinen kerta, nyt täytyy ajatella pelastusta.

POROMÄKI. Josefiina tietää aivan varmaan kaikki.

KANNEL (katsoen ovesta vasemmalla). He seisovat kaikki kolme tuolla.
Hurraa, he lähtevät menemään puistoon päin!

POROMÄKI. Katso tarkkaan, meneekö Fiina myös!

ELPYVÄ. Mi-nä e-en ole o-oikein hik... re-epresssenatoobeli...

KANNEL. Me menemme nyt.

HELENIUS. Me emme mene mihinkään. Minä kutsun naiset tänne.

POROMÄKI. Oletteko te hullu?

KANNEL. Mikä piru teitä riivaa? Mistä hiidestä te nyt olette tuon
pään ottanut?

HELENIUS. Se on minun asiani.

KANNEL. Ja olkoon! Iisakki, nyt mennään.

POROMÄKI. Jaa-ah, se on tietty se. Mutta lähtöryypyt ensin, eihän nyt
enää mitään hätää ole.

ELPYVÄ. Ei yhtään mitään,

POROMÄKI. So, pian vaan. (Menee huoneeseen. Vahtim. ilmestyy ovelle).

KANNEL. Ei se taida pahaa tehdä. (Menee sisään; sisältä kuuluu
puhetta ja laulua seuraavan kohtauksen ajan).

XIII kohtaus.

VAHTIM. (Heleniukselle, joka aikoo mennä ulos). No, minnekkä on; kiire?

HELENIUS. Se on minun asiani.

VAHTIM. Punaset viikset, punanen tukka ollut, se on hän.

HELENIUS. Tahdotteko te maksua?!

VAHTIM. Anteeksi, osaako herra enkelskaa?

HELENIUS. En minä osaa! So, pois tieltä.

VAHTIM. Ei osaa enkelskaa. Se on hän. — Herra on pudottanut tänne
huoneeseen jotain taskustaan. (Menee toiseen huoneeseen).

HELENIUS. Minä pudottanut. (Menee jälessä, vahtim. tulee ulos ja
kiertää oven lukkoon, sekä rientää pois).

XIV kohtaus.

HELENIUS (sisällä). Halloo vahtimestari, mitä piruja tämä on,
avatkaa, tämä on sikamaista, minä nyljen teidät, no, pian ovi auki,
taikka minä potkasen...

KANNEL (ja POROMÄKI). Mitä hittoja?!

HELENIUS. Vahtimestari, minä sanon vielä viimeisen kerran...
(Kolkuttaa).

POROMÄKI. Helenius on pantu kiinni. (Sisältä kuuluu Elpyvän kuorsaus).

KANNEL. Juopumuksesta. Annetaan hänen olla siellä vaan.

HELENIUS. Avatkaa, taikka... (Potkii ovea. Elpyvä kuorsaa).

POROMÄKI. Toinen kuorsaa ja toinen on hereillä.

KANNEL. Kuule, mitä minä nyt sanon. Sinä menet huoneeseesi suoraa
päätä täältä ja otat nämä minun siteeni mukaasi ja sidot ne sääriesi
ympärille ja menet vuoteeseesi monen peiton alle. Sinun rouvasi
tietää että sinä olet täällä ja on parasta olla niin sairas kuin
suinkin. Täällä hän ei saa nähdä sinua, sillä hän voisi pian luulla,
että sinä olet hiukan maistanut. Minä aion näyttäytyä heille ja
valehdella kuin almanakka. Muu ei auta.

POROMÄKI. Ei. Kaikki käy hyvin. Mutta, minä en kohta enää nää käydä.
(Helenius on koko ajan kolkuttanut ja sitten tyyntynyt, potkaisten
vaan silloin tällöin).

XV kohtaus.

Vahtimestari tulee ja katselee.

KANNEL. Mitä te katselette?

VAHTIM. Ei täällä ole näkynyt erästä frouvaa. (Kuuntelee ovella,
Helenius ei hiiskahda).

POROMÄKI. E-ei jumalan kiitos.

VAHTIM. Tässä olis muuten lasku.

KANNEL. Se maksetaan sitte. (Aikoo mennä Poromäen kanssa).

VAHTIM. Niin, te itte.

KANNEL. Sen saatte huomenna.

VAHTIM. Ehei, nyt pitää saada. Tässä on edellisten päivien yhdessä.
(Antaa pitkän laskun).

KANNEL. No anna tänne. (Katsoo). Jaha. (Ottaa lompakkonsa ja alkaa
ottaa esille rahoja). Minä vähä katson onko se oikein. (Tarkastaa).

VAHTIM. (katsellen Poromäkeä). Punanen tukka ollut.

POROMÄKI. Eikö kaikki ole maksettu,

VAHTIM. Hah?

POROMÄKI. Halkoja.

VAHTIM. Minä olen hiukan huono kuuloinen. (Tarkastaa Poromäkeä).

POROMÄKI. Teillä on vika korvissa.

VAHTIM. Niin, aivan niin, vika on korvissa,

POROMÄKI. Sillä jos se olisi silmissä, niin se ei haittaisi kuuloa.
Mutta mitä peijakasta te oikeastaan minuun mulkoilette?!

VAHTIM. Ke... osaako herra engelskaa?

POROMÄKI. Se on tietty se.

VAHTIM. Jaa että herra osaa.

POROMÄKI. Ooja, kyllä vaan.

VAHTIM. (itsekseen). Muuten sama mies, mutta osaa enkelskaa...

KANNEL (kääntää vahtimestaria hartioista ympäri). Kas tässä.
(Maksaa). Ja nyt (työntää ulos, kuuntelee ja katselee). Herrat
taitavat nukkua tuolla huoneissa, Jätetään heidät naisille. Ja
nyt Iisakki, nyt mennään. Me olemme jo viipyneet liian... (Kuuluu
Theresen ääni ja vahtim). Ai perhana. So, sukkelaan. Tässä on
pintelit. (Pintein putoavat pari kertaa kiireessä ja Poromäki putoaa
niitä nostellessaan). No, pian nyt hemmetissä. (Therese tulee). Tuolin
taakse, sitte huoneeseen.

XVI kohtaus.

THERESE. Ah herra Kannel!

KANNEL. Ah neiti Therese!

THERESE. Vihdoinkin!

KANNEL (avaten sylinsä, koko ajan ollen Poromäen edessä). Vihdoinkin!

THERESE. Minä olen melkein ikävöinyt teitä.

KANNEL (suojaten Poromäkeä). Ja minä teitä (syleily). Te ette voi
koskaan uskoa, katsokaa noita pilviä, ne rientävät, ne rientävät,
minun ajatukseni rientävät, kaikki rientävät. (Poromäelle) riennä
sinäkin. (Thereselle). Ah te olette enkeli kun tulitte, (syleily)
todellinen enkeli.

THERESE. Oooooo! (Poromäki pujahtaa sivuhuoneeseen).

KANNEL. Te olette... (Huomaa, että Poromäki on poissa; heittää irti
ja huokaa).

THERESE. Ah, minä ymmärrän teidät. Näiden muutamien päivien ero.

KANNEL. Niin, näiden ero...

THERESE. Ah Knut! (syleily).

KANNEL. Ah Therese! (syrjään). Herra Jumala!

THERESE. Siis vihdoinkin minä sain sinut. Knut, sinä olet minun.
(Syleilee ja suutelee). Minun, minun.

KANNEL. Sinun, sinun. — Joku tulee.

THERESE. Niin, älkäämme sanoko tästä muille vielä. Me yllätämme
heidät huomenna.

KANNEL. Niin, huomenna.

THERESE. Sinähän rakastat minua.

KANNEL. Kauheasti, ah! (Syrjään). Herra Jumala!

THERESE. Ei sanaakaan Adelaidelle. Minä menen nyt pois, ettei
hän epäilisi. Minä tulen kohta. Kah Knut, Knut! (Syleily. Therese
menee).

KANNEL. Oo, oooh, oooh! (Heittäytyy istumaan).

XVII kohtaus.

Vahtimestari ja Josefiina.

VAHTIM. Se oli niin vaikea löytää frouvaa. Tuolla hän on. Hän ei puhu
enää mitään. (Potku). Tässä on avain. Frouva avaa vaan rohkeesti,
(Potku). — Minä menen pois siksi aikaa.

JOSEFIINA. Hyvä on. (Menee ovelle; sillä aikaa on Kannel antanut
merkkejä Poromäelle toiseen huoneeseen, että Poromäki tekisi
jotakin). Vai siellä sinä nyt olet senkin juoppo. (Adelaide ja
Therese tulevat sisään. Josefiina avaa oven. Äkkiä työntää Poromäki
Elpyvän ulos huoneesta. Elpyvä joutuu aivan Adelaiden syliin).

ADELAIDE. Auttakaa, auttakaa!

HELENIUS (syöksyy ulos). Se on hävytöntä, minä sanon teille te
sakramenskattu...

JOSEFIINA. Herra jesta, eihän se olekaan Iisakki.

ELPYVÄ. Armas Adelaide!

ADELAIDE. Apua, apua!

JOSEFIINA (huomaa Kanteleen). Missä on Iisakki.

HELENIUS. Se on raakaa, se on hävytöntä, antaa teljetä minut
huoneeseen, te senkin —

JOSEFIINA. Minä en ole mikään senkin teidän edessänne, sitä ei
tarvitse tulla sanomaan... (Syntyy kova riita).

ADELAIDE. Auttakaa!

ELPYVÄ. Ä-älkää pe-peljätkö. (Kaikki huutavat sekasin. Kannel koettaa
johtaa Poromäkeä ulos. Poromäellä on siteet päällä. Hän on jo päästä,
kun Josefiina äkkiä kääntyy. Poromäki piilottautuu tuolin taakse,
jota Kannel on pitänyt varalla).

JOSEFIINA. Missä on minun mieheni?

KANNEL (meluten). Vai miehenne. Kyllä minä näytän... (Syöksyy
joukkoon).

ADELAIDE (syöksyy joukkoon). Pois minun silmistäni, pois. Herra Kannel
auttakaa!

KANNEL (Poromäkeä varjellen). Kaikki tässä puhuu miehestään...

HELENIUS (Josefiina P:lle). Minä vedän teidät oikeuteen. (Kaikki
yhdessä kimpussa).

JOSEFIINA. Herra Jumala! Minä tulen hulluksi. (Kiukkuisena). Mutta
minä sanon teille... (Riitaa).

POROMÄKI (ryömii ovea kohden, ja on jo päästä, kun Elpyvä kompastuu
häneen. Poromäki silloin saa suonenvetokohtauksen, ja paneutuu
selälleen permannolle jalka ilmassa).

JOSEFIINA. Herra jesta, Iisakki! (Tarttuu Poromäkeen).

KANNEL (karkaa pois; Elpyvä jää permannolle makaamaan. Poromäki
samoin).

POROMÄKI. Te-tervetuloa Fiinaseni.

(Esirippu).