14.

Marraskuun loppupuoli elettiin lähestyvän tukinajon merkeissä.
Puhteilla tehtiin ja korjailtiin tarvittavia kapineita: rekiä,
luokkeja, aisoja ja kirvesvarsia. Maijalla oli asian johdosta
omat puuhansa. Piti leipoa ja paistaa, kutoa ja korjata vanhaa
vaatekappaletta lähtijöille.

— Varmaan täällä elämä hiljaiseksi käy, purkautui joskus iltaisin
valmistuksia tehdessä hänen apeutuva mielensä.

— Älä sinä sure! Kyllä sitä ilojakin keksitään! nilkautti vanha
Taavetti sängystään.

Nuoret naurahtivat. Tuntui hauskalta, kun isä oli käynyt jälleen
leikkisäksi ja tullut muutenkin ennalleen.

Taavetti oli tiedustellut apulaisikseen neljä riuskaa kaatomiestä
ja Vapun apulaiseksi oli Töyrylästä tuotu Maijan osahevonen, vahva
ruunan pallukka. Taavetti ruokki hevosiaan hyvin tuimaa ajokautta
varten.

Niinpä sitten ajon alkaessa Vapun kylki kiilsi ja silmä oli eloisa.

Kuun viime päivinä satoi rekikeliksi riittävän lumen ja miehet
lähtivät takamaalle ensi kerran. Melkein itkuksi tahtoi Maijalle
vetää, kun miehet kuormineen häipyivät aamuhämärissä tielle, mutta
reipastuen hän kuivasi silmänsä ja kiiruhti navettaan rakkaiden
eläintensä luokse. — Olenpa lapsekas, ajatteli hän, — kun kerran
täytyy, niin täytyy, mitäpä tuollaisesta vesittelemään.

Vanha Taavetti täytti uskollisesti, mitä oli luvannut, keksi
toverilleen iloja ja mielenvirkistystä. Parempaa ja huomaavampaa
apulaista ei Maija olisi osannut toivoakaan. Vedet, puut ja
karjanrehut olivat hänelle aina valmiiksi toimitettuina. Ja iltaisin
lämmittävän takkatulen räiskiessä oli talossa oikein kodikasta ja
hauskaa. Maija kehräsi tai ompeli ja isä teki astioita, kiskoi
päreitä tai korjaili milloin mitäkin. Vähän puhuttiin, mutta leikkisä
ymmärtäväinen hymy hypähti takkatulen leppeässä valossa vanhoilta
kasvoilta nuorille ja päinvastoin. Ei Maijalla ollut ensinkään
ikävä, ei silloinkaan, kun hiillos riutui, pelti suljettiin ja
kumpikin riisuutui sänkyynsä. Hän kuunteli peränurkan sängystä
kuuluvaa piipunrutinaa ja kissan mielihyväistä kehruunhyrinää. Kuului
joskus sähköisen selän sähäyskin ja kehoitus koprimaan, vaikka ne
näin yöunta odotellessa olivatkin oikeastaan vain asianomaisten
kahdenkeskisiä asioita.