VOITTAJAT

Pää kohottakaamme, veljet,
ylös päivän kirkkauteen.
Me olemme tulleet kaukaa
yli yöllisen mantereen.

Me olemme pilven alla
niin kauan taistelleet
kuin Jakob enkelin kanssa,
ja me olemme voittaneet.

Kovin koeteltihin meitä
tuhat vuotta, päivin ja öin.
Vaot kasvoihin, känsät käteen
syvät uurtuivat orjantöin.

Maan mullassa auramme kärki
kun välkehti niinkuin jää,
ei ollut se multa meidän,
ei meidän se tähkäpää.

Poran ääni ja moukarin iskut
ja huohotus palkeiden
ja koneitten kylmä laulu
ja viuhina pyörien

oli soittona korvissamme
tuhat vuotta ja enemmän.
Söi meitä se soitto: se paisui.
Ja me näännyimme nälkähän.

Kunis aika täyttyi, tänään
kunis olemme voittajat.
Me iskimme sauvalla kiveen
ja — purot pulppuavat!

Työn iankaikkinen laulu
tänä päivänä toisin soi:
se on valtava hymni siitä,
mitä pientenkin voima voi,

miten tuhat känsäistä kättä
valaliittoon vannottiin,
miten vaskiset vaarnat murtui,
miten päivä päästettiin.

Kone ei ole herramme enää,
vaan palvelijamme vain:
nyt työkalun soitossa elää
sävel uusien maailmain.

Pää kohottakaamme, veljet,
ylös päivän kirkkauteen.
Me olemme tulleet kaukaa
yli yöllisen mantereen.

1928.