EL PICADOR.

Oi pikku picador,
mik’ ilo suuri sulla
on arenalle tulla
ja härkää ärsytellä!
Sä alat lähennellä
niin viatonna, vieroin
pahuutta, viheltäin.
Mut härkä silmin kieroin
sua katsoo, kääntyy päin.
Se taitaa epäellä,
se uhkaa, kaapii santaa.

Mut kun et puna-liinaa
sa huiski, naudan-piirtaa,
niin härkä miettii: Ethän
sa lie toreador,
kuin lammas käyskelethän.
Niin taakseen tulla antaa;
mut tuskin arvaakaan,
jo istuu niskassaan
sun piikkis, kauniit tupsut.
Ja kun se suuttuu, tuolla
jo seisot syrjäpuolla
ja sikarisi savuin
kautt’ ihailet, kun avuin
ne teuhaa toiset hupsut,
ah, arvokas toreador
ja — härkä.

Ai, pikku picador,
sä varovammin päly
on härkä jalo, suur,
ja tiedä, sill’ on äly!
Kun huomaa se sun juones,
se puskee, puhkoo suones.
Jo suuremmatkin juur
se sama nauta tallas. —
Ja kuules: härkä tuo
jos runo-arenallas
on se kuin luulen, suo
mun tietää, mitä sitten
jää penkkiin katsojitten?