Joulu-enkeli.

Tähtikirkkahana jouluyönä
Enkel’ istui pilven reunalla.
Kävi katse, kaunis, armahainen
Hänen sinisistä silmistään.

Sinisilmäili hän ympärilleen:
Koko enkelparvi taivahan
Tuossa tuokiossa tanssiin riensi;
Taivon valo kävi kirkkaammaks’.

Jos oil tuikkivassa tähtelässä
Hetki surua ja vaivaa vain,
Katos’ enkelin se katsomalla,
Ja jo riemueli taivas taas.

Mutta päällä maan ei kenkään nähnyt.
Silmäilystä sulon enkelin,
Nähnyt katsantons’ ei kirkkautta.
Tietty tääll’ ei hänen olostaan.

Silloin autuaana, armahaisna
Tuli joulu-ilta taivainen:
Alas astui meidän maamme päälle
Joulu-enkel’ ylä-ilmoista.

Ihmiset jo kaikki ilostuivat
Katsannosta kauniin enkelin.
Kirkkahammaks’ tämä katsehensa
Ennen-entistä oil käynytkin.

Haihtuvatpa kaikki haikeamme,
Enkel’-ehtoista kun katsomme,
Hellähempuna hän hymyileepi,
Luojaa luottavaisna rukoilee.

Jos et häntä havaitsevas’ luule,
Katso lasten lempikasvoja.
Heidän kirkkahissa katseissansa
Sai hän maallisen jo muotonsa.

Enkel’-ehtoisen mä kyllä huomaan.
Huomaan, kuinka hempu hymyilee
Lempiväisnä, lempeänä mulle
Pikku Selman sinisilmistä.