SUMUJÄRVE PAPIN KOSTO.
Vaikka anteeksanto on ylevöö ja jumalallista, on meistä immeisistä
kosto kuitennii makkeempoo — ainakii kostajan mielestä. Ja juur se
seikka, että immeiste aivotus on paha, vaikuttaa sen, että
jumalallisuus rapisoo meistä pois, uiinku lehet syksyllä puista, eikä
jiä jälelle muuta, ku alasto immeine, niinku ennen paratiississakkii.
Ja ettäkö sitte papissakkii ois kostohaluva, koska papin kostosta
ruvetaa tarinoimaa? Eikös papin ympärillä ou jumalallissuusverho sitä
moaliman pahhuuksilta eristämässä? No, se seikka on makuasja taikka
siitä riippuva, miltee kannalta asjau itekukkii ottaa. Mut Sumujärve
papin kunniaks on mainittava, että ku se tahto kostoo, ei se käyttännä
asetta, eikä muutakaa voimavälinettä, voan kost omaloatusella tavallaa,
niinku se muutennii olj omaloatusesa. Ku sen kostotapa tuntuu esmerkiks
kelepoovalta, eikä sitä tarvinne lapsiltakkaa salata, niin kerrottakkoo
se koristelemata semmosennaa ku se on ollunna ja tapahtunna.
Mikäpä muu voi enemmä meijjä immeiste kostohaluva ärryttöö, ku luultu
taikka toilline etuje loukkoomine — sehhää se synnyttää suuria
sotiakkii. Tässä Sumujärve papin kostohommassa ei kuitenkaa ollunna
Rautakankaa pappie puolelta heijjä omie etujesa valavomine, voan
paremmi sannoissa lampaihesa pelastamine liijjalliselta rasitukselta.
Asja olj nimittäi semmone, että ku Rautakangas ja Sumujärv on, niinku
tiijjetää, noapurseurakunnat ja ku Sumujärve puoleiselta rajalta on
Rautakankaa nykkyise mittakoava mukkaa matkoo kuuskymmentä kilovirstoo,
ruukkas rautakankaalaiset siitä rajaseuvvulta käyvvä
Jumalan Sannoo kuulemassa Sumujärve kirkossa. Mut tämmösistä
aitapiletillä tulleista s.o.: Sanasta mittää maksamattomista
kuulijoista ei Sumujärve pappi tykännä. Ensaluks se kiertelemällä
huohmauttel, että vieraspitäjäläiset käy Sannoo varastamassa ja
vähitelle suorastaa ilimotti, että jos noapurseurakuntalaiset haluvaa
Sumujärve kirkossa käyvvä, on niihe sananpalavelijjoo jollai tavalla
palakittava. Rautakankaalaiset olj kyllä yskän ymmärtännä jo
aikasemminnii, mut ku nyt oikee ryvästä röhhäytettii, tuns ne
toinperästä olovasa sananvarkaita. Ja niin niistä yks ja toine ryyhty
keskustelluu papi kans ja lopuks tehtii sopimus, että pappi käy kaks
kertoo vuessa kerreemässä talav- ja kesäsoatavia rajaseutulaisilta.
Niinku ylleesest tunnetaa, olj nämä soatavareissut Sumujärve papille
huohmattava hyvä tulolähe.
Mut Rautakankaa pittääsee olj tullunna uusia pappia, jotka alako
kiellellä seurakuntalaisiaa vieraasee pittääsee papimaksuja
suorittamasta, terottai asjan sitä puolta, että siinä soahaa
moninkertaiset maksut pulittoo. Ku tijjetää, että maksut on yljmalakai
hyvi ikäviä, tarttu kieltelemine, niinku tulj tappuroihe. Mut Sumujärve
pappi valavo etujaa, ku sillä olj tehty sovinto selekänojanaa sekä käv
soatavijjaa kerreemässä. Ja jos kuka ei taipunna soatavia antamaan,
pist se pystyy kärrääjuttuja, joista kertomine ei kuulu tähä
puitteeseo.
Voan ei ne Rautakankaakaa papit hellittännä otettaa, etennii
kappalaine, joka olj tiitterä ja terhakka mies, samalla ku se olj hyvä
sekä pappina että immeisenä ja virkatoimesa virreest täytti. Missä voan
kaks taikka kolome koossa olj, siinä tämä kappalaine, Antti Virkkala
nimeltää, otti asjan pnhheeks ja ku huohmas Sumujärve rajaseuvvulta
immeisiä kirkossa olova, sillo se sitä asjoo koskettel soarnassaannii,
jopa vällii oikee kiivastellii.
Tietyst Rautakankaa papisto puuhista mänj vihiä Sumujärve papinnii
korvii. Ja itestää on selevee, että sekkii pitj asjoo omasta puolestaa
virreillä yksimpä soarnossaannii, oljpa sannoo loksauttanna
semmostakkii, että jos ei kirkossa ois istuttu, ois nauroo röhhäytetty.
Mut samalla aikoo se järkeil löytööksee passoovan kosto ja hyvin
omaloatusesa se keksaskii.
Erräänä sunnuntaina ku Rautakankaa kappalaisella Antti Virkkalalla olj
soarnavuoro ja se toas hoasto niistäi Sumujärven papi soatavii
kerruureissustakkii, joutu sen luvettavaks seuroova kuuluutus:
”Kuuluutus.
Ku minä äsköttäi matkustin Rautakankaa kirkonkylä ohi, sotkeetu
minun matkastan sinne kirkonkyllää minun Virkku-nimine koirran.
Se on karvaltaa musta, niinku pappi virkapuvussaa, ja sen leuvva
alla on samallaine valakone pilikku, ku papilla on liper
soarnatessaa ja muita virkatoimia tehessää. Se on vikkelä ja
räkyttämällä haukkuu sekä tulloo luokse ku sille huutaa sanomalla:
”Virkku se, Virkku se!!! Ku sitä kukkaa ei lähtene tänne tuomaa,
luovutan minä sen sille, joka sen oikee hyväst hoitaa. Se kyllä
haukkumisellaa elättämise maksaa.
Sumujärvellä se 12 p. Tammikuuta (vuesluku).”
Kuuluutukse alla olj Sumujärve papi nim sekä nime perässä vielä:
Sumujärve seurakunna sielunpaimen.
Kappalaine Antti Virkkala ymmärs kyllä, kettee siinä kuuluutuksessa
pistettii, mut ei siitä ollunna toppanaankaa, joskohta lie sen
sissäistä immeistä jonkuverra sapettanna. Mut monelta sanankuulijalta
vettääty suupielj kummallissee virnistyksee, mikä vivaht —
arvatkoopas, millekkä se vivaht?
Ja sillä tavalla se Sumujärve pappi kost...