Pohjanmaan naisten valtiopäivä-anomuksia.

[Leikillinen nimipäivä-tervehdys eräälle naisvapauden
harrastajalle Savossa.]

Oi terve, jalo naisten ruhtinas!
Ja sorrettujen eestä sotilas. —
Ma tulen sulon Suomen urholasta,
Siis huomannette: tulen Pohjolasta;
Tuon tervehdykset sieltä missä Franzén,
Tuo kuulu lauloi, syntyi suuri Castrén,
Ja missä Suomenkielin ammoin jo
Suloiset laulut laski Kallio;
Ja lyhyesti, on, se huomatkaa:
Se Runeberg’in, Topelius’en maa,
Siell’ on myös suku suuren Snellman’in
Ja kehto kelpo Yrjö Koskisen,
Ja monta muuta miestä kuuluisaa,
On kasvattanut meille Pohjanmaa.
Ja otetaanpa esiin naisten haara:
Näät, sielt’ on kotoisin Wacklinin Saara.
Ja siellä Pohjan ilo-leivoset
Iidalle neuvoi lumo-sävelet.
Ja Pohjan virtain pauhu, koskein nuotti
Emmylle jalon laululahjan tuotti,
Ja siellä kolkko halla harmaaparta
Soitolle neuvoi Haapasalotarta.
Maakunta, jok’on moista antanut,
Näin suurta Suomellemme kantanut,
Lie toki ansiokas saamaan ne
Pykälät, joita tässä pyydämme;
Kun jäsenenä sääty-salissa
Te vanhain viisas-partain parissa
Maan asioita käytte pohtimaan,
Niin näitä toivoo naiset Pohjanmaan:
Ensiksi, että mekin naiset siellä,
Jotk’ oomme aivan aseettomat vielä,
Saisimme joka aika, jouten, työllä
Kävellä tuppi sekä puukko vyöllä;
Ja toinen toivo, että ain’iaan,
Kun raisu ranskantanssi tanhutaan,
Nais-suku vallan sitä johtaa saisi,
Mies punastuisi, nainen kuiskuttaisi;
Ja sitte toivoo Pohjan,
Ett’ uljas, Kuopiosta Puijonmäki
Nyt kauniin Waasan viereen siirrettäisiin
Ja siihen tähtitorni rakettaisiin,
Ja siinä tähtein tutkijoina oisi
Vaan naiset, jotka paljain silmin voisi
Tarkemmin taivaan merkit tarkastella,
Kuin miehet koneilla ja kiikareilla;
Ja kosk’ ei naisill’ ole sitä hintaa.
Ett’ tähdet kaunistaisi niiden rintaa,
Me, vaikka Otavasta ottaisimme
Upeimman tähden silloin rintahamme;
Myös voisi täällä tarkoin tietoon panna,
Kuink’ elustelee länness’ vanha mamma.
Savohon kyllä kukkuloita jää,
Jos siirretäänkin poies kumpu tää. —
Ja viel’ on pyyntö, suuri arvost’ aivan:
Ett’ antaisitte meille kelpo laivan,
Joll’ etsittäisiin käsiin Pohjoisnapa;
Ei kelpaa tässä kehnoin miesten tapa,
He sinne, tänne Pohjoismerta liekkuu,
Ei löytäin paikkaa, jossa napa kieppuu,
Ja senpätähden mailma nurin kasvaa.
Kun kukaan ei nyt Pohjoisnapaa rasvaa;
Mutt’ jospa nainen laivan ohjat saisi,
Hän oitis napapiikkiin johdattaisi;
Ja että naiskysymys myöskin täällä
Sais jalansijan, napapiirin jäällä,
Niin sinne hankittaisiin ”tidning” uusi,
Jok’ ilmestyisi viikoss’ kertaa kuusi,
Ja meistä jäisi yksi taikka kaksi
Nord-Pol Tidningin redaktörerskaksi.