SISÄLLYS:

Miksi en laulaisi.
1. Lasten virsi.
2. Kouluvirsi.
3. Rukous.
4. Isänmaa.
5. Virsi kotimaan puolesta.
6. Herra taivahan.
7. Maamme.
8. Aamulaulu.
9. Sinun maasi.
10. Maalleni.
11. Sotilaspoika.
12. Vaasan marssi.
13. Maani.
14. Hymni.
15. Ohoh kullaista kotia!
16. Pimiä iloton pirtti.
17. Varpunen.
18. Mökin poika.
19. Kansakoulun laulu.
20. Kansakoululasten laulu koulumatkalla.
21. Kodista erotessa.
22. Älä itke äitini.
23. Väinämöisen soitto.
24. Lintuselle.
25. Huomenkello.
26. Joululaulu.
27. Kehtolaulu.
28. Mennyt aika.
29. Talvilaulu.
30. Matkapolska.
31. Keväällä.
32. Pääskyselle.
33. Leivoselle.
34. Lähteelle.
35. Kiiltomato.
36. Kalastaja.
37. Blankan kalastaja.
38. Poikani.
39. Pikku Lauri.
40. Kiikussa.
41. Lintu, kukka ja lähde.
42. Kellot kaikuu.
43. Mitä muut?
44. Tähtilaulu.
45. Oi, jos oisi sydämmeni.
46. Mansikka-aikaan.
47. Mökin laittaja.
48. Kansalaislaulu.

Miksi en laulaisi.

Laulavat Lapinki lapset,
Heinäkengät heittelevät,
Hirven harvoilta lihoilta,
Petran pienen pallehilta;
Niin miksen minäki laula,
Miksei laula meiän lapset,
Ruoalta rukihiselta,
Suulta suurukselliselta.

Laulamat Lapinki lapset,
Heinäkengät heittelevät,
Vesimaljan juotuansa,
Petäjäisen purtuansa;
Niin miksen minäki laula,
Miksei laula meiän lapset,
Juomalta jyvälliseltä,
Oluelta ohraiselta.

Laulavat Lapinki lapset,
Heinäkengät heittelevät,
Nokisilta nuotioilta,
Hiilisiltä hiertimiltä;
Niin miksen minäki laula,
Miksei laula meiän lapset,
Lavitsoilta lautaisilta.
Huonehilta honkaisilta.

Kanteletar.

1. Lasten virsi.

1. Mä silmän’ luon ylös taivaaseen
   Ja käten’ yhtehen liitän;
   Sua, Herra, ystävä lapsien,
   Mä sydämmestäni kiitän.
   
   2. Ah, iloist’ on sua ylistää,
   Ja mielellän’ mä sen teenkin;
   Mä tiedän: et mua hyljää sä,
   Vaan katsot myös vähäiseenkin.
   
   3. Oi kiitos kaikesta, mitä soi
   Sun mulle,
   Oi kiitos muustakin, jot’ en voi
   Mä tyystin lausua sulle!
   
   4. Mä olen taimi sun tarhassas
   Ja varten taivasta luotu,
   Sun isällisehen huomahas:
   Jo syntymästäni suotu.
   
   5. Mua suojaa sä, Isä armoinen,
   Sun Henkes voimalla vielä,
   Ja tieni johdata taivaaseen,
   Ijäiseen elohon siellä!
   
   

1. Kouluvirsi.

1. O Herra kaikkvaltias,
   Jok olet meidät luonut
   Ja sulasta sun armostas
   Niin paljon hyvää suonut,
   Meit’ auta tahtos täyttämään,
   Sun lahjas kalliit käyttämään
   Uskollisesti aina!
   
   2. Me saimme ruumiin raittihin
   Kautt’ armos isällisen
   Ja kuvas mukaan kallihin
   Sielumme järjellisen,
   Niill’ että nimes kunniaa
   Me pyytäisimme kartuttaa
   Taidossa, totuudessa.
   
   3. Meit’ auta, Isä armias,
   Sä Luoja, elon lähde,
   Noudattamaan sun tahtoas,
   Hyvyytes suuren tähden,
   Kristillisissä avuissa,
   Myös tiedoissa ja tavoissa,
   Rauhassa, rakkaudessa!
   
   4. Aikaamme auta muistamaan.
   Jok’ kulkee joutuisasti,
   Sen vuoksi ahkeroitsemaan
   Hartaasti, taitavasti!
   Karkoita meistä kankeus,
   Luo meihin halu, hartaus
   Kaikissa menoissamme!
   
   

1. Rukous.

1. Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
   Suo sille runsas armosi,
   Se kaikiss’ että vaiheissansa
   Sun oma kansas olisi!
   Suo uskollisuus, vakuus meille,
   Menestys elämämme teille!
   
   2. Oi Herra, siunaa Suomen maamme
   Runsailla taivaan lahjoilla,
   Ett’ ahkeralla työllä saamme
   Ain’ elämämme tarpeita!
   Suo lastenlastemmekin sillä
   Sun laupeudestas vielä kiittää!
   
   4. Isänmaa.
   
   Jumala kaikkivaltias,
   Maatamme suojaa voimallas,
   Niin sodassa kuin rauhassa,
   Ja murheen, ilon aikana.
   
   

1. Virsi kotimaan puolesta.

1. Oi kuningasten kuningas,
   Sä maan ja taivaan valtias,
   Myös tälle maalle silmäs luo
   Ja armos runsaat lahjat suo!
   
   2. Vähäinen meidän kansa on,
   Maailman silmiss’ arvoton;
   Vaan mitä mahtavinkaan vois,
   Jos voimaa sult’ ei saanut ois!
   
   3. On edessäs kuin tomu vaan
   Suuruudet, voimat, vallat maan;
   Kun viittaat, korkein alenee
   Ja matalaiset ylenee.
   
   4. Kuink’ usein juuri valitset
   Aseikses pienet, alhaiset,
   Siks’ että Sinun voimasi
   Selvemmin heissä näkyisi.
   
   5. Oi Herra, kuule meitä myös,
   Tee meissäkin sun armotyös!
   Suuruutta emme rukoile,
   Me pienuuteemme tyydymme.
   
   6. Jos meidän kansa aina sais
   Vaan olla palvelijanais,
   Sun töitäs aina toimittaa,
   Valistua ja valistaa!
   
   

1. Herra taivahan.

1. Herra taivahan! Kuule huutoan’,
   Armos suojaan taas sulje mua!
   Suo mulle aina Siunaus, rauha;
   Luoja, Luoja mä ootan sua.
   
   2. Aamuin uudistat Armos avarat;
   Isä, tue ja johda mua!
   Vaaroista hellin Varjele huolin!
   Luoja, Luoja,: mä ootan sua.
   
   

1. Maamme.

1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!
   Soi sana kultainen!
   Ei laaksoa, ei kukkulaa,
   Ei vettä, rantaa rakkaampaa,
   Kuin kotimaa tää pohjainen,
   Maa kallis isien!
   
   2. On Suomi köyhä, siksi jää,
   Jos kultaa kaivannet.
   Sen vieras kyllä hylkäjää,
   Vaan meille kalliin maa on tää;
   Sen salot, saaret, manteret
   Ne meist’ on kultaiset.
   
   3. Sun kukoistukses kuorestaan
   Kerrankin puhkeaa;
   Viel’ lempemme saa nousemaan
   Sun toivos, riemus loistossaan,
   Ja kerran laulus, synnyinmaa,
   Korkeemman kaiun saa!
   
   

1. Aamulaulu.

1. Tuhanten rantain partahilla
   Heräjä, armas synnyinmaa!
   Heräjä, taivaan rantehilla
   Jo aamun koitto leimuaa!
   Ikävä yös on haihtuva
   Ja valon riemu voittava.
   Tuhanten rantain partahilla
   Heräjä, armas synnyinmaa.
   
   2. Sun kyyneleesi kuivukohot
   Kuin kaste aamun tuulihin!
   Keväimen kylmät lauhtukohot
   Ja ruusut nouskoot kasvoihin!
   Kukiksi nuput puhjetkoot,
   Ja mielet, toiveet tointukoot!
   Sun kyyneleesi kuivukohot,
   Kuin kaste aamun tuulihin.
   
   

1. Sinun maasi.

1. Laps Suomen, älä vaihda pois
   Sun maatas ihanaa!
   Sill’ leipä vieraan karvast’ ois
   Ja sana karkeaa.
   Sen taivas, päiv’ on loistoton,
   Sen sydän sulle outo on.
   Laps Suomen, älä vaihda pois
   Sun maatas ihanaa!
   
   2. Laps, Suomen, kaunis sull’ on maa,
   Ja suuri, loistokas, veet välkkyy,
   Maat sen vihoittaa,
   Sen rant’ on maineikas.
   Jo kirkas, päivä lämpöinen
   Ja taivas tuhat tähtinen.
   Laps Suomen, kaunis sull’ on maa
   Ja suuri, loistokas.
   
   3. Laps Suomen, armas maasi tää
   Siis muista ainiaan!
   Sull’ onnea ja elämää
   Ei muuall’ ollenkaan.
   Jos minne tiesi olkohon,
   Niin juures synnyinmaassa on!
   Laps Suomen, armas maasi tää
   Siis muista ainiaan!
   
   

1. Maalleni.

Oi Suomi, isän, äidin maa,
Ei sua vieras sortaa saa,
Ei vallat vääryyden;
Kun olen jäsen kansasi,
Sull’ elän, kuolen Suomeni,
Tää ota heikko uhrini,
Sä maani armainen.

1. Sotilaspoika.

1. Mun’ oli sotamies, ja nuori, kauniskin,
   Jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin.
   Tiens’ aina kulki kunniaan,
   Iloisin mielin kärsi vaan
   Hän kylmää, nälkää, haavojaan,
   Mun isän’ armahin.
   
   2. Ma lapsi olin, kun hän läks, ja loppui rauha maan,
   Mut uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan;
   Hattunsa muistan töyhtöineen
   Ja muodon ahavoittuneen
   Ja kulmakarvat varjoineen, —
   Ne muistan ainiaan.
   
   3. Ma köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan,
   Ma turvan, kodin kadotin kanss’ isä vainajan;
   Vaan vaikertaako huolisin!
   Korkeemmaks aina kasvankin,
   Ma poika kelpo sankarin
   En joudu hukkahan.
   
   4. Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan,
   Samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan.
   Miss’ ankarimmin luodit soi,
   Taajimmin tulta salamoi,
   En sinne käymätt’ olla voi
   Tiet isäin astumaan.
   
   

1. Vaasan marssi.

1. Miss’ aukee laaja Pohjanmaa,
   Veet merten, virtain vaahtoaa,
   Me siellä maassa hallojen
   Niin kasvoimme kuin kuuset sen:
   Ei niitä sää
   Voi säikyttää,
   Ei kuihtumaan
   Saa talvetkaan
   Ei puute, kurjuus korpimaan.
   
   2. Kuin aallot järvein tuhanten
   Käy rannoillamme yhtehen,
   Niin liittohon myös meidät saa
   Sun nimes, kallis synnyinmaa.
   Jos vainomies
   Sun sulkee ties,
   Niin kuolemaan
   Me taistellaan
   Kuin Vaasan urhot ainiaan.
   
   3. Et turvatta sa, Suomi, jää.
   On vankka pohjas ranta tää,
   Ja muuris meidän olla suo,
   Jot’ eivät myrskyt maahan luo.
   Pois unteluus
   Ja hervakkuus!
   Niin onnehen
   Vaan pohjaisen
   Vie kunto, työ sen poikien.
   
   

1. Maani.

1. Mun maani murheen yöstä
   On noussut valohon,
   Ja lapsiensa työstä
   Se riemun saakohon.
   Siis siskot sekä veikot Nyt työhön eestä maan,
   Ei liene voimat heikot, kun kaikin taistellaan.
   
   2. En löydä vertaa maani Suloisen, ihanan,
   En vaihtais onnelaani,
   En mahtiin maailman.
   Niin soisko ihmiselle
   Muu soitin vierasten,
   Kuin soipi sydämmelle
   Tää kannel kotoinen.
   
   

1. Hymni.

1. Oi terve Pohjola,
   Isäimme onnela!
   Voimamme
   Henkemme
   Me sulle uhraamme.
   
   2. Oi terve urhola,
   Vapauden valkama!
   Sointuisuus,
   Vakavuus
   On meidän oppiamme.
   
   3. Oi terve vapaus,
   Sä kansain ihanuus!
   Eipä ken Orjuuteen
   Voi syöstä poikiamme.
   Terve, terve, terve,
   sä Suomen maa!
   
   

1. Ohoh kullaista kotia!

1. Lämmin paita liinainenki
   Oman äitin ompelema;
   Vilu on vaippa villainenki
   Vaimon vierahan tekemä.
   
   2. Lämmin on emosen sauna
   Ilman löylyn lyömättäki;
   Kylmäpä kyläinen sauna,
   Vaikka löyly lyötäköhön.
   
   3. Koria kotoinen leipä,
   Jos on täynnä tähkäpäitä;
   Vihavainen vieras leipä,
   Vaikka voilla voituohon.
   
   4. Millainen emosen vitsa,
   Ruokoinen isosen ruoska,
   Joskon viikon virpokohon,
   Rupeaman ruoskikohon;
   
   5. Vitsa vierahan verinen,
   Kyläläinen kynnäppäinen,
   Josko kerran iskeköhön,
   Tahi puolen koskekohon.
   
   6. Ohoh kultaista kotia,
   Armasta ison eloa!
   Jos oli leipeä vähempi,
   Niin oli unta viljemmältä;
   Ei toruttu torkunnasta,
   Makoomasta ei manattu.
   
   

1. Pimiä iloton pirtti.

1. Oli mulla muoto muinen,
   Oli muoto muien rinnan,
   Kun mä notkuin nuorempana,
   Kasvoin heinän karvallisna.
   Hyvä oli lapsen lassa olla
   Hyvän vanhemman varassa;
   Ikävä isättä olla,
   Outo äitittä eleä,
   Vaiva suuri vanhemmatta:
   Pimiä isoton pirtti,
   Vaikka päivä paistakohon,
   Sokia emoton soppi
   Vaikka kuu kumottakohon.
   
   

1. Varpunen.

1. Jos ruikutella voisin
   Ma kielin sataisin,
   Tai kiurusena oisin
   Kohoova pilvihin,
   
   2. Niin aina kiitteleisin
   Suloista Suomea,
   Ja Jumalalle veisin
   Ma huokauksensa.
   
   3. Hän silmät ehkä loisi
   Myös meihin raukkoihin
   Ja päivän paistaa soisi
   Saloihin synkkihin.
   
   4. Ei ääni mulle suotu
   Oo satakielisen;
   Heikoksi siipi luotu,
   Ei kanna taivaasen.
   
   5. Vaan laulustani kuiten
   En huoli vai’eta,
   Kun ääni lintuin muitten
   Ei kuulu talvella.
   
   6. Parempii laulajoita
   Keväällä ehtinee,
   Niin kuunnellessaan noita
   Jo varpu vaikenee!
   
   

1. Mökin poika.

1. Jo hetken oon nyt heilunut
   Mä kirves käissäni.
   Ja hongan oisin kaatanut,
   Vaan vaipui voimani.
   
   2. Ol’ ennen mulla kuntoa,
   En silloin uupunut;
   Vaan vehkaleivän syötyä,
   On ruumis riutunut.
   
   3. Jos kurja muunne muuttaisin
   Jo tästä seudusta,
   Niin leivän ehkä löytäisin
   Ja palkan vaivasta.
   
   4. Vaan vaikka siellä saisinkin
   Ma ruuan runsahan.
   Niin vaikea on kuitenkin
   Mun saada matkahan.
   
   5. Sill’ oisko seudut, maisemat
   Niin siellä herttaiset?
   Ja oisko kummut, kukkulat
   Kuin meillä metsäiset?
   
   

1. Kansakoulun laulu.

1. Jumalan yrttitarhassa
   Me kasvaa saamme kauniissa,
   Ja valkeuteen nostamme
   Kuin kukkasetkin katseemme.
   
   2. Jumalan rakkaus se on
   Valomme armas, verraton,
   Se meitä maasta nostattaa,
   Ja taivaan lapsiks kasvattaa.
   
   3. Oi käyttäkäämme aikamme
   Valossa vaeltaaksemme,
   Ja kasvakaamme uskossa
   Ja taivaan rakkaudessa!
   
   

1. Kansakoululasten laulu koulumatkalla.

1. Me kuljemme nuoruuden kukkiessa
   Ja aamujen armaiden kastehessa;
   Me kuljemme syksyt ja talvetkin
   Yl’ nietosten, jäätyneen järvenkin.
   Käv’ pirtti ahtahaks,
   Ja tiemme mieluisaks,
   Ja kulkumme laulu saa uljahaks
   Kun valkeuden Herra meit’ matkalla vie
   Ei pitkältä tunnu tää onnekas tie.
   
   2. Me maallemme oomme kuin aamuinen koi,
   Min ruskosta päivä viel’ valjeta voi,
   Sen vihrehin laiho, min rakkaus luo,
   Mi heelmien toivossa kukkia tuo.
   Oi oota kaunis maa,
   Sun laihos kasvantaa;
   Me joudumme taistojas taistelemaan
   Ja kuormias kantaan, sua suojelemaan!
   Sun uskoas, valkeuttas varjelemaan!
   
   3. Niin meidän on käydä tää koulumme tie
   Kuin haapojen höydyn, sen tuuli kun vie,
   On taivaassa Taatto, mi johdattelee,
   Hän meidätkin maahamme juurruttelee.
   Oi nouse kaikumaan,
   Nyt laulu, riemuisaan;
   Kyll’ hetkemme joutuvi aikoinaan!
   Nyt kuljemme toivossa rukoellen
   Ja kukkien heelmiä vartoellen.
   
   

1. Kodista erotessa.

1. Mull’ laakson liepehellä
   On koti rauhaisa,
   Siell’ armas käyskennellä
   On lehdoissa.
   Terve tuhansin,
   Seutu kallihin!
   Siell’ armas käyskennellä
   On lehdoissa.
   
   2. Kun erkanen mä täältä
   Nyt leikkipaikaltain,
   Niin tuntuu synkeältä
   Mun rinnassain.
   Viime terveisen’
   Sulle, laaksonen!
   Niin tuntuu synkeältä
   Mun rinnassain.
   
   3. Kun kuolo viimein kohtaa,
   Tääll’ hautan’ auetkaan,
   Niin matkani mun johtaa
   Taas rauhalaan.
   Jääös hyvästi,
   Syntypaikkani!
   Niin matkani mun johtaa taas rauhalaan.
   
   

1. Älä itke äitini.

1. Älä itke, äitini,
   Älä, äiti kulta,
   Vaikka vaan nyt isäni
   On jo musta multa.
   
   2. Älä muista murhetta,
   Tuoll’ on kirkas taivas!
   Poikas torjuu puutetta,
   Vähentääpi vaivas.
   
   3. Anna ajan ehtiä,
   Huoles minä maksan;
   Leipä paisuu leviä,
   Koska kyntää jaksan.
   
   

1. Väinämöisen soitto.

1. Hongikossa sulo ääni kaikuu
   Väinön kaunihin kantelen.
   Kauvas soittosävelensä raikuu
   Yli vuorien, vesien.
   Laulu voimallansa luonnon lumoaa,
   Surun, huolen, murheen yli voiton saa,
   Sointuisuutta se synnyttää
   Ja sydämmiä kaikkein miellyttää.
   
   2. Järven laineet hiljaan aaltoellen
   Esiin Vellamon kantavat.
   Tapiolan immet kainostellen
   Joka oksalle istuvat.
   Ilman sankaritkin alas laskeutuu,
   Pienet laululinnut myöskin kokoontuu,
   Eivät pedot nyt puutukkaan
   Soittoa Väinämöisen kuullessaan.
   
   

1. Lintuselle.

1. Oi lausu, pikku lintu,
   Lehvillä jalavan.
   Kuink’ aina voinet laulaa,
   Iloita ainian?
   Sun laulus kuulen aamuin,
   Sit’ illoin kuuntelen,
   Vaan kirkas ain’ on äänes
   Ja sointus suloinen.
   
   2. Sun aittas on niin köyhä
   Ja ahdas asuntos,
   Tok’ aina lauleskellen
   Silmäilet kotohos.
   Et kylvä, etkä niitä,
   Et korjaa latoihin,
   Et huomispäivää tiedä —
   Ja tyydyt kuitenkin.
   
   3. Monelle kyllä suotu
   On riistat, aartehet,
   On maat ja valtakunnat
   Ja linnat kultaiset;
   Ja huolin, kyynelsilmin
   He päivää alkavat,
   Min koittehelle virtes
   Sä soitat riemuisat!
   
   4. Kyll’ ihmislapsi hylkäis
   Sun halvan olentas;
   Ei kiittele hän Luojaa,
   Vaan ain on vaateljas.
   Sun hento henkes sortaa
   On hänen vallassaan —
   Tok’ onneas sä kiität,
   Hän moittii onneaan.
   
   5. Miks nurkuin taivahalle
   Hän kylmän silmän luo?
   Häll’ onko vaatimista,
   Jolle Luoja kaikki suo?
   Kun maailman riemut ratki
   Hänelle tarjoutuu,
   Miks lisää vaan hän itkee
   Ja orjaa halveksuu?
   
   6. Ei! Laula, lintu pieni,
   Ain’ autuudesta vaan!
   En lauluus vaikerrusta
   Sekoita milloinkaan.
   Kesäisin pesäs laadi
   Majani vierehen,
   Mua neuvo aamuin illoin
   Olemaan iloinen.
   
   

1. Huomenkello.

1. Nyt kaikkialla kaikuu
   Jo ääni kellojen.
   Huomenen hyvän lausuu
   Ne meille herttaisen.
   
   2. Taas kutsuvat’ ne meitä
   Huoneeseen Herramme,
   Saa sieltä virkistystä
   Väsyneet sielumme.
   
   

1. Joululaulu.

1. Oi terve, terve tultuas,
   Sä juhla juhlien,
   Kun ja’at sun armolahjojas
   Majoihin kaikkien!
   
   2. Nyt riemuvirret kilvan soi
   Ja rauhaa saarnataan,
   Kun joulujuhla armas toi
   Meill’ rauhan ruhtinaan.
   
   

1. Kehtolaulu.

1. Päivä paistaa kaukahalla,
   Uinu, pieni, peiton alla!
   Metsän linnut lauleleepi,
   Lintusein, sua raukaseepi.
   Tuuli soi,
   Rantaan pienen purren toi.
   Tuomi kukkii, loimu lehtii;
   Lapsi unelahan ehtii,
   
   2. Jyvä laiholle jo saapi,
   Jumala sen kasvattaapi.
   Kenpä suojaa viljehemme?
   Jesus Kristus, terveytemme.
   Uskossa,
   Juurru taimi Herrassa!
   Herra säälii heikkouttasi,
   Jesus kukkain kunniasi.
   
   

1. Mennyt aika.

1. On mennyt aika vielä
   Hyvästi mielessäin,
   Kun riemun, rauhan tiellä
   Iloitsin syömmessäin
   En pahasta ma tiennyt,
   Tai muusta vaivasta,
   Jos vaan lie tieni vienyt
   Kotihin koulusta.
   
   2. Myös niityt, nurmet vielä
   On mulla muistossa,
   Mitenkä muinoin siellä
   Juoksimme joukossa,
   Kun päivän paistaessa
   Ajoimme perhoja,
   Tai niiden puuttehessa
   Poimimme kukkia.
   
   

1. Talvilaulu.

1. Nyt talvella muistaa
   Taas poikaset luistaa,
   Ja suksilla suistaa Sievästi näin;
   Ja hanki se nauskaa
   Ja jäätikkö rauskaa,
   Ja kulku on hauskaa,
   Hei edespäin!
   
   2. Lum’ hiukehet välkkää,
   Ja kulkuset helkkää,
   On riemua pelkkää,
   Nyt hulmutaan!
   Ma valjastan varmaan
   Nyt varsani harmaan,
   Vien siskoni armaan
   Kanss’ ajamaan.
   
   3. Kun maan lumi peittää,
   Ja tuisku kun heittää
   Jo kasvoihin meitä,
   Niin hauska on.
   Kun joutuvi joulu,
   Ja loppuvi koulu,
   Niin kaikuvi laulu
   Taas suruton.
   
   

1. Matkapolska.

1. Soios, sorja tiuku, illan hämyssä!
   Vieös, varsa virkku maita, metsiä!
   Niinkuin tuuli kulkee matka kotia.
   Kohta meidät sulkee syli lämmin jo;
   Suru keillä, jos on ilo meillä?
   Katsos, tuolla liekkii pohjan tuloset;
   Mieless’ sadat leikkii muistot suloiset.
   
   2. Soios, sorja tiuku, illall’ ihanaan!
   Vieös, varsa virkku, kautta metsän, maan!
   Ensi koite kohtaa meidät kotona;
   Puna raikas hohtaa puissa, poskilla;
   Nousu norja kuperkeikan korjaa.
   Kas, mit’ yöstä tulta tuolla tuikuttaa?
   Tähti, kodin kultalieskö leimuaa?
   
   

31. Keväällä.

1. Nyt on Suomen suloin aika:
   Nyt sen luonto kukoistaa.
   Nyt sen kaikuu laulun taika —
   Väinön kannel kajahtaa.
   
   2. Katso kuinka järvet hohtaa,
   Suomen sulojärvet nuo,
   Lehtoloissa sua kohtaa
   Tuoksut, joita kitkat luo.
   
   3. Tarkastele, nuorukainen,
   Onko kaunis maa, min näät:
   Tuolla hoikka koivahainen,
   Täällä kuuset kukkapäät;
   
   4. Tuolla niitty tuoksuvainen,
   Sinilampi laineineen,
   Täällä metsä laulavainen,
   Jylhät vuoret rotkoineen.
   
   5. Lehtoloissa linnut laulaa
   Linnun kielin suloisin,
   Suomalainen myöskin laulaa
   Suomen kielin kotoisin.
   
   6. Nyt on Suomen suloin aika:
   Nyt sen luonto kukoistaa,
   Nyt sen kaikuu laulun taika —
   Väinön kannel kajahtaa.
   
   7. Nyt on sunkin suloin aikas:
   Sull’ on voimat nuoruuden,
   Sull’ on sulo lemmen taikas:
   Lempi suuri Suomehen.
   
   8. Toimeen siksi! kaikin voimin
   Työsi maalles omista —
   Lempi vahva töin ja toimin
   Paljon, paljon aikaan saa.
   
   

1. Pääskyselle.

1. Oi pääsky, lintu pienoinen,
   Sä riemurinta kaunoinen!
   Jo taasen riensit Pohjolaan,
   Jo taasen löysit meidän maan.
   
   2. Oi, tuttu mulle vanhastaan!
   Sun ääntäs taas ma kuulla saan:
   Noh, terve, terve tultuas,
   Sä ystäväni armias!
   
   3. Sä kaunokieli, kultasuu!
   Oi, kuinka laulus luonnistuu,
   Kun lennät ilmass’ liehuten
   Ja riemuvirttä veisaten.
   
   4. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan
   Sä riennät? Oi sä riennät vaan
   Sen kauneutta katsomaan,
   Sen ihanuutt’ imehtimään.
   
   5. Sen saaret, salmet, laaksolot,
   Sen kuusikot, sen koivikot,
   Sen kukkaset koreudessaan, —
   Et löynne, pääsky, veriojaan!
   
   6. Sen taivas ehtookullassaan,
   Sen aamurusko loistossaan,
   Ne toi sun, pääsky, Pohjolaan,
   Ne sai sun tänne saapumaan.
   
   

1. Leivoselle.

1. Ilon ääni ihanainen
   Intohoni ilmestyi,
   Kun tuo lintu laulavainen
   Laaksoihimme lähestyi.
   
   2. Katsos kuinka korkealla
   Lentelee ja laulelee,
   Lempeällä laulullansa
   Korkehinta kiittelee!
   
   3. Koska ensin äänes kuulin
   Vielä varsin nuorena,
   Väinämöisen soitoks luulin
   Kevähänä kauniina.
   
   4. Älä väsy veisaamasta,
   Korvani sua kaipaavat,
   Älä lakkaa laulamasta,
   Silmäni sua seuraavat.
   
   5. Laula, laula lintuseni,
   Lennä ylös pilvihin
   Kantamahan kiitokseni
   Luojan luokse taivaisin!
   
   

1. Lähteellä.

1. Mä istun, lähde, reunallas
   Ja katson pilviä,
   Kuin vaihtelevat aallossas
   Kuin käden säännöstä.
   
   2. Kas tuossa pilvi ruskottaa
   Kuin ruusu aueten;
   Mut heti pois se kiiruhtaa,
   Ei saavu jällehen.
   
   3. Mä sieluani aattelen,
   Kun tuollaisna mä nään:
   Kuin moni kultapilvinen
   Sen kerkes heittämään.
   
   

1. Kiiltomato.

1. Kiiltomato kukkasissa
   Loisti hiljaisuudessaan
   Yli kedon tienohissa,
   Tietämätön loistostaan.
   
   2. Suloisesti tätä tähti
   Katsoi korkeudestaan;
   Kätköstänsä käärme lähti
   Myrkkyänsä valamaan.
   
   3. Sääli madon surkeutta:
   ”Miks’ hän syyttä surmattiin?”
   ”Syyttä”, sanoi käärme, ”mutta
   Miksikäs hän loisti niin?”
   
   

1. Kalastaja.

1. Purtensa reippaasti työntää hän lahteen,
   Vankasti tarttuu hän airohan kahteen.
   Soutaapi pois yli syvyyksien,
   Yli syvyyksien.
   
   2. Verkot hän laskeepi luotoihin muihin,
   Koukut hän laittaapi lahtien suihin.
   Miettiipi näin: oi, jos onni nyt ois,
   Oi jos onni nyt ois.
   
   3. Ennenkuin työsi on valmiina sulla,
   Ilta jo usein on ehtinyt tulla.
   Soudappa pois yli synkeän veen,
   Yli synkeän veen.
   
   

1. Blankan ratsastaja.

1. Aja, aja, aja, Blankan ratsasta!
   Ritarini verraton
   Kannuksitta vielä on;
   Kun ne sulle koituu,
   Lapsuusrauhas’ poistuu.
   
   2. Aja, aja, aja, Blankan ratsastaja!
   Sinisilmä poikani,
   Kruunut sua oottavi!
   Kun ne sulle koituu,
   Nuoruusrauhas’ poistuu.
   
   

1. Poikani.

1. Poikani asuu myllyllänsä,
   Laari, la liiri, la liirilei,
   Taivaan kirkkaat ovat sinisilmänsä,
   Laari, la liiri laari!
   
   2. Tuulen lailla sen viikate käy,
   Laari, la liiri, la liirilei,
   Punaposkillansa surua ei näy,
   Laari, la liiri laari!
   
   3. Hevosensa juuri metsähän vei,
   Laari, la liiri, la liirilei,
   Tallivarsaa vertaistansa nähty ei,
   Laari, la liiri laari!
   
   

1. Pikku Lauri.

1. Maailma on niin lavea,
   Pikku, pikku Lauri!
   Siin’ on monta loukkoa,
   Pikku, pikku Lauri!
   
   2. Tiet on siinä mutkaiset,
   Pikku, pikku Lauri!
   Katso minkä valitset.
   Pikku, pikku Lauri!
   
   

1. Kiikussa.

Hei! kiikkumme hei!
Ei peljätä, ei!
Vaikk’ kotkien teitä
Sä lennätät meitä,
Ei peljätä, ei!
Hei, kiikkumme, hei!

1. Lintu, kukka ja lähde.

1. Oksalla lintunen
   Ompi niin pienoinen,
   Mut kuuleshan,
   Kuink’ ompi laulunsa
   Suloinen sointuisa,
   Kuuleppas vaan,
   Kuuleppas vaan!
   
   2. Kukkanen nurmella
   Hempeä, herttaisa
   Tuoksuelee.
   Kun näät sen loistoa,
   Rintasi riemusta Sykkäelee,
   Sykkäelee.
   
   3. Lähde se lehdossa
   Päilyvi kirkasna
   Kuin hopea,
   Luokse jos käypi ken,
   Auliisti aina sen
   Se virvoittaa,
   Se virvoittaa.
   
   

1. Kellot kaikuu.

1. Kellot kaikuu,
   Kellot temppelin; :,:
   Nyt on Herran pyhäpäivä,
   Päivä parahin. :,:
   
   2. Kuule ääntä
   Kirkon kellojen, :,:
   Riennä hartain mielin, riennä
   Herran huoneesen! :,:
   
   3. Sinne astuu
   Vanhus harmaapää, :,:
   Sieltä etsii nuorukainen
   Hengen elämää. :,:
   
   4. Isä, äiti
   Lapset muassaan, :,:
   Kaikki Herran pyhää sanaa
   Rientää kuulemaan. :,:
   
   5. Kätke siemen
   Pohjaan sydämmen, :,:
   Siellä itäköhön jyvä
   Kallis, kultainen! :,:
   
   

1. Mitä annat?

1. Mitä annat sä isälles alttiiksi,
   Niin paljon hän eestäsi uhrasi?
   Oi, paljonkin uhrata tahtoisin,
   Mä siunata saan häntä kumminkin.
   
   2. Miten vaivat äitisi palkitset,
   Ne parhaiten miten maksanet?
   En palkita voi hänen vaivojaan,
   Ei palkinnoita hän vaadikaan.
   
   3. Mit’ annat, mit’ annat sä maallesi,
   Joka hoivakseen sinut kasvatti?
   Oi vähäisen, vähäisen antaisin,
   Jos elämäntyöni mä uhraisin!
   
   

1. Tähtilaulu.

1. Tähtöset loistaa,
   Tietäni valaisevat;
   Tähtöset toista
   Eloa ilmaisevat.
   
   2. Lentää ken voisi
   Juuri kuin lintunen tuo;
   Mieluista oisi
   Kohota tähtien luo.
   
   3. Laulelen sentään
   Vaikk’ olen vankina maan,
   Laulu kun lentää
   Tähtien asuntolaan.
   
   4. Laulu ja soitto
   Puhtaampi lie, —
   Suuri on voitto,
   Luoja kun sinne mun vie.
   
   

1. Oi, jos oisit sydämmeni.

Oi, jos oisit sydämmeni
Raitis kuni uusi oras,
Puhdas kuni kehdon lapsi,
Kirkas kuni lähteen silmä —
Niin jos oisit sydämmeni!

1. Mansikka-aikana.

1. Nyt kesäkulta vallitsee
   Ja nurmet vihannoivat,
   Nyt linnut puissa laulelee
   Ja paimenpillit soivat.
   Nyt tuoksuavat kukkaset
   Jo kankahilla, soilla,
   Ja posket ompi punaiset
   Jo mäen mansikoilla.
   
   2. Nyt kaikki uudet kasvot saa,
   Myös pienet lapsukaiset
   Nyt ruusupäisnä ruskottaa
   Kuin maalla mansikkaiset.
   Kuin hauska silloin lapsien
   On mansikassa olla!
   Saa poimien ja maistellen
   He käydä nurmikolla.
   
   

1. Mökin laittaja.

1. Nytpä tahdon olla ma
   Pienen mökin laittaja:
   Seinät kun saan valmihiksi,
   Toisen pään teen kammariksi,
   Päähän toiseen pirttisen,
   Sievän, hauskan, puhtoisen.
   
   2. Sitten vielä rakennan
   Tallin, aitan, ometan;
   Hyv’ on olla myöskin sauna,
   Jossa kylven lauvantaina,
   Riihi metsän rinnassa,
   Nuottakota rannalla.
   
   3. Talliss’ oiva hevonen
   Panna auran etehen,
   Neljä lehmää ometassa,
   Pieni porsas karsinassa,
   Lampahia vuonineen
   Määrillensä kymmenen.
   
   4. Pellot kauniit, viljavat,
   Niityt, nurmet ruohoisat,
   Paljo voimaa tehdä työtä,
   Sekä aina onni myötä —
   Siin’ on kaikki toivehein,
   Joista laulun tään mä tein.
   
   

1. Kansalaislaulu.

1. Olet maamme, armahin Suomenmaa,
   Ihanuuksien ihmemaa!
   Joka niemeen, notkohon, saarelmaan
   Kodin tahtoisin nostattaa.
   
   2. Kodin ympäri viljavat vainiot
   Kalarantoja kaunistais,
   Jalon kansan kuntoa laulelmat
   Yli aaltojen kuljettais.
   
   3. Saisi kuulla maailma kummakseen
   Miten täälläkin taistellaan;
   Pyhän, kauniin, oikean voitollen
   Ilojuhlina riemuitaan.
   
   4. Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin
   Edistykselle uhria toi,
   Ihanteen, jalon aatteen alttariin
   Rovon viimeisen kantaa voi.
   
   5. Kaikki, kaikk’ ylös yhtenä miehenä nyt
   Suomen onnea valvomaan!
   Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa
   Isänmaahan ja maailmaan.